Aamu oli rauhallinen, mentiin tosin tuntia myöhemmin koska eilinen oli mennyt niin myöhäiseksi. Aamunavetan jälkeen lähdin avopuolison kanssa kiipeämään paikalliselle kukkulalle, josta oli komeat näköalat. Kirjaimellisesti heittäydyin maahan raivoamaan avopuolison kommentille "Kato! Toi lehmä on tiellä! Onko noi teidän?"
On. Ne on meidän.
Soitin emännälle, joka lupasi hoitaa homman. Lehmällä näytti kyllä olevan oikein mukavaa nyhtää ruohoa laitumen vierestä menevän tien toiselta puolelta. Aidan toisella puolella ruoho siis on parempaa, MOT.
Iltanavetta meni pian ja rauhallisesti, kunnes rehuja jakaessaan karjakko alkoi viittilöimään luokseen, ja elehti leikkaavansa kurkkunsa. Joku oli siis taas kaputt. Tällä kertaa se oli itse tornisiilo, jonka syöttöpurkain (tai mikä lie sieltä nyt rehua nostaakaan) ei saanut virtaa, eikä siten inahtanutkaan. Jo päivällä tornista oli tullut vähän jos lainkaan rehua, mutta nyt ei sitten senkään vertaa. Kerrassaan hienoa.
Sentään sain karjakon kanssa sovittua seuraavat vapaani! Viisi päivää enää, ja sitten kolme vapaata :)
PS. 45 harjoittelupäivää takana, 40 enää jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti