...0!

Harjoittelu on viimeistä iltanavettaa vaille tehty. Paljon olen oppinut, mutta myös monen monta kysymystä on herännyt, tuskin olen muistanut puoliakaan niistä kysyä. Teknistä osaamista on kertynyt lypsyroboteista, juottoautomaatista ja rehuvaunusta, ja nautojen käsittely ja tarkkailu alkaa olla jo tutumpaa. Kaikkiaan kesä on ollut antoisa iloineen ja murheineen. Muutaman sairaan ja käsiin kuolevan vasikan seuraaminen vahvisti halua pysyä tällä alalla, ja omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että yksikään pieni naudanalku ei enää kärsi samaa. Toisaalta terveiden vasikoiden riehakkaiden leikkien seuraaminen piristää päivän kuin päivän.

Erittäin lämmin kiitos teille, jotka olette blogia enemmän tai vähemmän useasti käyneet lukemassa. Toivottavasti allekirjoittaneen toilailuiden seuraaminen on tuonut hupia, ja ehkä jotain karjanhoidostakin on jäänyt mieleen. Kiitos myös isäntäväelle ja tilan työntekijöille sekä vakiovieraille (jotka tosin eivät blogista tiedä, ja ehkä parempi niin), ja tietysti

kiitos harjoittelutilan 

(upeat, ihanat ja välillä niin raivostuttavan puupäiset)

 lehmät, hiehot ja vasikat!

1...

Eilen ryhmäkarsinaan viety vasikka aiheutti aamulla melkoista hämmästystä. Juoma-automaatin mukaan se oli mukamas käynyt itse juomassa, vaikka sitä ei oltu automaatille opetettu. Annettiin sille sitten tuttipullosta maitoa, koska eihän se nyt ole voinut saada maitoa, laihaltakin se näyttää... Hetkeä myöhemmin samainen vasikka imi tyytyväisenä automaatilta toista maitoaamiaistaan. Joten uskottava se oli, itse se oli yhden ainokaisen yön aikana uskaltautunut juomapilttuuseen ja tajunnut, mistä maitoa tulee. Ensimmäinen itseoppinut vasikka koko kesänä :)

2...

Karjakko lähti tänään aamulla Viroon, joten olin tänään (ja olen seuraavat pari päivää) töissä lomittajan kanssa. Kyllä hommat vaan sujuu suomeksi paremmin ja varmemmin, kun sentään ymmärretään asiat samalla tavalla. Joka tapauksessa, tänään piti kuulema emännän tulla iltanavetalle, ja sonnivasikoiden piti lähteä välitykseen. Kumpaakaan ei tapahtunut. Varmuuden vuoksi kävin rapsuttelemassa poikia ja muistuttamassa, että käyttäytyvät sitten nätisti autossa ja uudella kotitilallaan.

 

Maanantaina syntynyt sonni pääsi tänään illalla muiden vasikoiden kanssa nukkumaan, niin ei tarvinnut yksin jäädä karsinaan, kun emä on päästetty jo pihattoon kävelemään. Hieman nuorempi, 11. elokuuta syntynyt poju on jo ryhmäkarsinassa. Alla kuva kun vasikka oli vielä äidin hoivissa.

4... 3...

Kolmen päivän päästä on urakka ohi. Silloin loppuu tämä viimeisin 14-päivän työputki, sekä koko maatalousharjoittelu. Onhan täällä  hetki jo oltukin, huhtikuun viimeisenä päivänä tulin ja lauantaina 18.8. on lähtö takaisin kotiin. Pitää oppia taas odottamaan ja jonottamaan kaupungissa, eivät varmaan arvostaisi jos aina raivaisin itselleni tietä tönimällä muita pois edestä lantakolalla. Eikä varmaan vastaantulijoiden utareitakaan saa arvostella, saati ihmetellä miksi vuoden ikäistä ipanaa ei vieläkään ole vieroitettu emästään...

Viimeiset pari päivää ovat olleet suht rauhallisia. Aamulla oli molemmissa roboteissa hälytykset, kun niistä oli potkittu yhden lypsimen maito- ja paineilmaletkut irti. Lehmät eivät olleet päässeet useaan tuntiin lypsylle, ja aika moni makasikin parressaan maitolammikon päällä. Nopeasti putket saatiin takaisin kiinni, ja lehmät pääsivät töihin.

Viimeisin vieroitettu vasikka on toissapäivänä siirretty ryhmäkarsinaan, ja tänään se oppi itse käymään juoma-automaatilla. Emäänsä se kutsuu jo vähän vähemmän, mutta vielä tänä aamuna emä huuteli kovaan ääneen vasikkaansa.  Kyllä se silti pahalta tuntuu ja kuulostaa katsoa, kun emä etsii ja huutelee, mutta pientä ei löydy mistään. Onneksi sentään näkevät toisensa, jos sattuvat samaan aikaan ruokinta-aidalle :)

5...

Oi väärinkäsityksen ihanuutta: sonnivasikat eivät menekään teuraaksi! Ne menevät kyllä teurastamoon, mutta sieltä ne jatkavat eteenpäin eri tiloille kasvamaan. Teuraaksi ne loppujen lopuksi kyllä joutuvat, mutta eivät onneksi aivan pikkuisina ipanoina. Sonnivasikan saa siirtää syntymätilaltaan aikaisintaan kaksiviikkoisena ja vähintään 50 kg painoisena. Siihen ikään ja painoon on vielä paljon matkaa tällä kakaralla, joka oli syntynyt yön aikana:

Tänään lähti taas muutama ummessa oleva lehmä laitumelle. Viittä lähdettiin viemään, mutta kaksi kertakaikkiaan kieltäytyivät lähtemästä pihasta yhtään minnekään. Ne joutuivat takaisin sisälle, kun muut lönkyttivät tyytyväisenä laitumen rehevää ruohoa syömään. Ai niin, ummessaolo tarkoittaa siis poikimista edeltävää aikaa, jolloin tiine lehmä ei lypsä. Lehmä on ummessa yleensä 2-3 kuukautta. Ummessaolon aikana utarekudos lepää ja uudistuu, ja ternimaitoon kehittyy riittävästi vasta-aineita tulevan vasikan tarpeisiin.

Viisi.. viisi on hyvä luku :)

Lisää kuvatuksia

Koska tänään ei tapahtunut mitään erikoista (ihana päivä!), räpsin lisää kuvia.

Alla parsilehmiä. Parsilehmät ovat kaulastaan kiinni parressa. Pihatossa eläimiä pidetään parressa vain lyhyitä aikoja ja vain tarvittaessa, esimerkiksi umpeenlaitettaessa 1-3 viikkoa. Lehmä pystyy parressa makaamaan normaalisti. Parsinavetassa kaikki lehmät ovat jatkuvasti kaulastaan kiinni, eivätkä pääse liikkumaan välttämättä koskaan. Parsinavetat ovat edelleen Suomessa valitettavan yleisiä.

Ruokinta-aita, jonka läpi eläimet saavat rehua ruokintapöydältä.
Aita estää eläimiä vetämästä rehua karsinaan likaantumaan.

Ruokintakäytävä, molemmilla puolilla rehua ruokintapöydällä.

Lantakäytävä, jonka toisella puolella ruokintapöytä ja toisella puolen parsia.

Haarapääskyjä. Navetalla on toistakymmentä pääskynpesää.

Not-so-casual Friday

Mitä lie oli tapahtunut, en tiedä, mutta lantakäytävällä makasi aamulla lehmä, joka ei omin voimin päässyt ylös. Päivystävä eläinlääkäri kävi sitä katsomassa, muttei osannut muuta kuin antaa kipulääkettä ja suonensisäisesti magnesiumia ja kalsiumia, jos lihashalvauksesta olisi ollut kyse. Lehmää yritettiin muutama tunti saada telineellä ylös, mutta kun ei se edes yrittänyt saada jalkoja alleen, niin telineellä sitä ei pystynyt siirtämään. Iltapäivällä saatiin se kiskottua lähimpään karsinaan, että saatiin raukka edes pois lantakasoista ja muiden jaloista. Ei se juonut, ei syönyt, makasi vain ja valitti. Illalla kävi toinen eläinlääkäri antamassa lisää kalsiumia, mutta turhaan. Lehmä lähetettiin vihreämmille laitumille.


Koska harjoittelupäivät vähenevät, ja koska halusin muuta ajateltavaa kuin loukkaantuneen lehmän, napsin muutamia yleiskuvia navetalta. Kas näin:

Pihattoa, edessä lantakäytävä.
Seinä on heti kuvan ottamisen jälkeen pesty vitivalkoiseksi.

Saman lantakäytävän toinen puoli.

Esikuva ja Örve jonottavat lypsyrobotille.

Eilen syntynyt sonnivasu emän hoidettavana.

 PS.