Kolme päivää vapaalla on nyt vietetty. Vasikkalassa kaksi isointa on siirretty ryhmäkarsinaan, jossa saavat opetella juomaan automaatista. Toinen on elämäänsä ihan tyytyväinen, toinen määki koko aamun kun oli ikävä vanhaan karsinaan. Kummasti auttoi, kun sai masunsa täyteen ja meni uusien kavereiden kylkeen päivätorkuille :) Johtaja on edelleen kipeä. Hänelle on eilen vaihdettu antibiootit, toivottavasti nyt alkaa toipua.

Aamu meni rauhallisesti, vain kaksi robottihälytystä ja yksi karkulainen, joka tosin ei kerennyt kuin puolen metrin päähän poikimakarsinastaan. Näytti leidi aamulla siltä, että voisi olla vasikka tulossa iltasella tai huomisaamuna. Viikon se on jo myöhässä, joten sonnia odotellaan. Saatte sitten taas vauvakuvia :)

Päivän ikäinen lehmänen

Aurinkoinen, lämmin ja rauhallinen sunnuntaiaamu. Eilen syntynyt lehmänen on päässyt jaloilleen, mutta poikimahalvauksen estämiseksi emä sai annoksen Bovikalc -kalsiumia. Eilen emä oli työntänyt kielen ulos, joka on kuulema ensimmäinen merkki kalsiumvajauksesta, ja tänään sen reisilihakset värisivät lehmän seisoessa. Kalsium välittää lihaksiin supistumiskäskyn, eli kalsiumvajauksessa lihaksista ikään kuin häviää voima, ja pahimmillaan lehmä halvaantuu, kunnes kalsiumtasapaino palautetaan.

 Myös vasikkalassa oli sairastapaus, kun Johtajan eilen paisunut nivel oli tänään selvästi pahempi. Niveltulehdus, johon karjakko antoi pyynnöstäni penisilliiniä. Napakin oli tulehtunut (siitä niveltulehdus varmaan on saanut alkunsa), joten siihen laitettiin desinfioivaa lääkettä. Johtaja joi kyllä aamulla hyvin, ja oli pirteä päivällä, joten toivon hyvin, hyvin, hyvin hartaasti ettei sitä odota sama kohtalo kuin aivotulehduksen saanutta sonnipoikaa toissapäivänä.

Muuten vasikat ovat toipuneet nupoutuksesta. Kuiviketurve lentää, kun vasikat leikkivät, pukkihyppelevät ja säntäilevät keskenään :)

Maistaakko heinää vai ei, kas siinä Julisteella pulma

Mr Murphy, you there?

Aamulla meni rehuvaunu rikki, kuljetin ei toiminut eikä repijämoottori. Emäntä neuvoi tiputtamaan rehut lattialle, ja jakamaan Bobcatilla, jossa sitten menikin rattoisasti aikaa, hermoja ja polttoainetta. Lehmiä oli pitkä lista vietävänä lypsylle, koska yöllä molemmat robotit olivat menneet kiinni (mikä lie aiheuttanut hälyt), ja vasta kuudelta aamulla käynnistyivät taas. Tottakai maitoautokin tuli vasta yhdeksältä aamulla, joten robotit olivat kiinni myös klo 9-10 tankkipesun takia.

Iltapäivällä sitten rehuvaunu toimi, ja sain ajettua nuorkarjalle yhden satsin rehua. Kun olin täyttämässä vaunua lehmiä varten, poksahti lastauspöydän kuljetinketju komealla pamauksella katki. Yksi portti on lisäksi vinksallaan, eikä sitä saa kiinni, yksi vesiastia vuotaa ja yhteen on lehmä pissinyt... No kuitenkin, tunnin, puolentoista päästä lastauspöytä saatiin korjattua, ja lehmät saivat vihdoin ruokaa. Sitä ennen karjakko tuli huutelemaan jotain, ja vasta kun menin katsomaan, tajusin mikä on hätänä: lehmä yrittää poikia parteen. Pienellä hopulla ajettiin lehmä karsinaan, jonne tunnin päästä tupsahtikin nätti lehmävasikka.

Eilen nupoutetut vasikat olivat tänään vielä vaisuja, torkkuivat enimmäkseen ja kävivät välillä vähän syömässä. Kävin tervehtimässä heitä kyllä, mutta jopa Juliste oli haluton syömään edes yhtä hanskaa, eikä Jameson puskenut kertaakaan. Pienet raukat :(

Ei vasikoiden päivä

Paluu lomalta ei sujunut kovin iloisissa merkeissä. Aamulla oven edessä karsinoiden ulkopuolella makasi vasikka jäykkänä, niska taipuneena lähes nurin. Elossa se oli, ja karjakon tultua siirrettiin kaveri karsinaan ja laitettiin liivi lämmittämään. Kuulema eilen oli aamulla ollut normaali, illalla ei enää juonut. Karsinassa vasikka vain makasi, ei pystynyt edes päätään pitämään pystyssä. Lämpö oli normaali, ja sain avustamalla juotettua sille muutaman desin maitoa. Yhdeltätoista alkoivat ensimmäiset kouristukset: kyljellään maaten vasikka potki takajaloillaan, kuolasi, ja pää kääntyi taas kohti niskaa. Soitin heti emännälle, joka totesi että eläinlääkäri tulee iltapäivällä ja "saa katsoa vasikkaa silloin".

Iltapäivällä tilanne oli taas pahempi. Vasikan takajalat potkivat koko ajan, ja sen oli selvästi vaikea hengittää. Koska oireet olisivat voineet aiheutua B-vitamiinin puutteesta, vasikka sai pistoksena tiamiinia, jonka olisi pitänyt puolessa tunnissa vaikuttaa jos olisi vaikuttaakseen. Mutta valitettavasti nivel- ja napatulehduksen aiheuttanut bakteeri oli ilmeisesti päässyt aivoihin, ja kaunis, kilttiä kiltimpi vasikka jouduttiin lopettamaan.

Muille vasikoille päivä ei ollut juuri aurinkoisempi, sillä nekin saivat pistoksia ihan riittävästi. Iltapäivällä oli nimittäin nupoutuksia, ja vasikkalaan jäikin kasa torkkuvia lehmäsiä, toinen toisessaan kiinni. Toimenpidehän sinänsä on kivuton, vasikat rauhoitetaan ja sarvenalut puudutetaan kunnolla ennen polttoa. Sen lisäksi ne saavat pitkävaikutteisen kipulääkkeen, joten huomenna on taas tavalliset kinkerit menossa vasikkalan puolella.

Mustelmakokoelma karttuu

Ainahan se on kiva päästä vapaalle, mutta on päiviä, joiden jälkeen on erityisen kiva päästä pois töistä. Vaikka sitten vain pariksi päiväksi.

Aamulla ensin klo 6.50 huusi lypsyrobotin hälytys, joten juoksujalkaa robotille. Karjakko yritti kertoa missä on vika, mutta tekniikan osastolla eestin kieleni on vielä heikkoa. Piti siis itse mennä toteamaan, että letkuhan sieltä on irti. Karjakko sen sitten korjasi, kun annoin saman huoneen hyllyltä hänelle työkalulaatikon. Pyyhkäisin hikeä ja menin vaihtamaan navettahaalarin päälle, mutta keskellä kulkukäytävää möllötti vasikka. Karjakko kertoi iloisesti, että karsinassa ollut ensikko oli poikinut, ja että vasikka oli välillä viereisessä karsinassa kahden nuoren hiehon kanssa. Nielin kirosanat, ja jaloista kiinni pitäen raahattiin vasikka äipän luokse.

Hetken ehdin tekemään normaalihommia, kunnes karjakko tuli näyttämään, että rehuvaunun viereen lattialle oli ilmestynyt (mistä lie...) pieni vuori säilörehua. Ei muuta kuin Bobcatiin ja työntämään rehut pitkin ruokapöytää nuorkarjalle syötäväksi. Joko nyt päästään normihommiin?

Yöllä poikinut ensikko ei päästänyt vasikkaa avustusyrityksistä huolimatta nisälle. Vasikan on saatava neljän tunnin kuluessa ternimaitoa, muuten sen vasta-aineet eivät enää imeydy. Kiire siis alkoi olla, koska ei ollut tietoa oliko pikkukaveri juonut ollenkaan. Varmistin jatkotoimenpiteet emännältä, hain kannulypsykoneen ja valmistauduin lypsyhommiin. Sorkkaahan sieltä tuli, ja aidankin kanssa tein lähempää tuttavuutta, kunnes karjakko tuli lypsämään. Vasikka sai ternimaitoa, ja heti suurtoimenpiteemme jälkeen nousi tyytyväisenä ylös ja tissille...



Aamuvuoron olisi pitänyt jo loppua, ennen kuin päästiin ajamaan lehmiä lypsylle. Eiköhän joku ¤/)#("/#/(/"" kanttura  nuori lehmä yrittänyt hypätä allekirjoittaneen selkään, joten pamautin ohimoni edessä olevan lehmän istuinluuhun.


Iltavuoron jälkeen (jos selviän siitä hengissä) on 11 työpäivän putki ohi! Sen kunniaksi aamuruuan jälkeen lepääviä vasikoita, Jekku ylhäällä oikealla:

Suomi - Eesti keel

Tässä pientä apua teille muille, joita toivottavasti ei ole, jotka yritätte opettaa eestinkieliselle ihmiselle suomeksi robottinavetan saloja (feat Google Translator):
Lehmä = lehm
Hieho = mullikas
Vasikka = vasikas
Maito = piim
Maitoa vasikoille = piima vasikatele
Heinä = juulis
Säilörehu = silo (huom, ilmeisesti myös siilo = silo?)
Rehu = sööda
Tiiviste = tihend
Lypsy = lüpsmine
Lypsyrobotti = lüpsirobotite
Rehuvaunu = söödajagajad
Karsina = sulu (Take us in, Mr Karsina!)
Synnyttää = tekitab

Semmost tänään. Aamulla oli lehmä ruokintapöydällä, ja vatsa ilmalaivan kokoisena se vaappui pois kun ajettiin mokoma takaisin pihaton puolelle. Rehuvaunun kuljetin hajosi eilen ja tänään, mutta joku näppärä kaveri pajan puolelta sen kävi korjaamassa. Ja nyt mulla on täällä asunnossa kärpänen. Sen siitä saa kun pitää ikkunaa auki.

Kun jalat on haikeet

Tänään aloitti navetalla uusi karjakko, mukava ja kokenut nainen lätäkön toiselta puolen eli Virosta. Työympäristöstä tuli kertaheitolla kaksikielinen: minä puhun suomea ja hän eestiä. Olen vasta oppinut sanastoa suomeksi, niin yritä tässä nyt ymmärtää sitä myös viroksi! Jalat on haikeet, lahti on kiinni, vasikoille viedään piimää ja lehmällä on peräpäässä ravi. Sehän selvä. Ja kun en itsekään aina ole 100% varma siitä mitä teen, ei ole kovin varma olo opettaa - etenkään kun yleensä en ymmärrä mitä karjakko kysyy.

Sain tänään ihanan selkähieronnan kesken työpäivää! Seurallinen lehmä tuli tönimään, ja turvallaan töykki selkää ja hartioita juuri sopivasti. Kiitokseksi rapsuttelin häntä sitten korvanjuuresta ja hieroin säkää. I scratch your back, you scratch mine :)

Eipä tässä muuta, tällä mennään. Kolme päivää vielä duunia, ja sitten kaksi vapaata!

Casual Friday

Taas on aamumaratonit juostu. Listassani oli kuutisen lehmää, jotka piti saada vietyä lypsylle. Paria en löytänyt ollenkaan (lehmä on tosi hyvä maastoutumaan), kaksi sain lypsyrobottiin ja parin kanssa kierrettiin navetta muutamaan kertaan, ennen kuin ne kohteliaasti poistuivat ulos ja saivat jaloittelutarhassa lehmähepulin. Eihän se ihan samalta näytä kuin laitumella kirmaava nuori ori, mutta ajatus on tärkein...

Jekku kavereineen on siirretty pari päivää sitten muiden vasikoiden kanssa isompaan ryhmäkarsinaan. Pari kertaa piti ipanat viedä juoma-automaatille, mutta nopeasti ne oppivat mistä ruoka nykyään tulee. Saavat nykyään myös viljaa, puolitiivistettä ja säilörehua enemmän kuin aiemmin, jotta oppivat vähitellen isojen lehmien tavoille. Onhan niillä vielä aikaa, hieho (poikimaton nuori lehmä) siemennetään vasta noin 15 kk ikäisenä, ja se poikii eli muuttuu lehmäksi parivuotiaana. Siihen asti saavat elää rentoa vapaaherrattaren elämää :)

Uusi arkkivihollinen!

Naiivina ja vilpittömänä hämmästelin tässä taannoin, kun lypsyrobottien huoltotilassa olevat kärpäspaperit olivat täynnä. Kyselin olisiko tuota ihmeellistä paperia lisää, minäpä voisin ne paperit vaihtaa.
Joo. Minäpä voisin seistä päälläni ja viheltää Finlandian samalla kun juon viisitoista margaritaa.
Ensinnäkin, maailman tahmein ja tarttuvin aine on kärpäspaperin pinnoite. Maailman huonoiten tarttuvin pinta taas on kärpäspaperin kääntöpuoli. Puoli sotaa on jo voitettu, jos kärpäspaperin saa irti rullasta (ehjänä), irti sormista, irti pöydästä ja saksetkin aukeavat paperin leikkuun jälkeen. Sitten pitäisi saada teippiä kiinni niin, että se osuu paperin reunoissa olevaan tuhannesosamillin kaistaleeseen, johon teippi tarttuu - eihän se nimittäin siihen kärpäspaperiin tartu, ei! Nohevana sitten teippasin paperit kiinni kärpäspaperilla. Reunoihin laitoin vähän jesseteippiä koristeeksi.

Lehmärintamalta ei muuta uutta.

Unohdin eilen muistuttaa yhdestä lypsyrobottien piirteestä. Jos ne ovat itse menneet pois päältä maitotankin pesun takia, niin ne menevät myös itse takaisin päälle. Ilman varoitusta. Tiesittekö, että jos maitosuodatinta on vaihtamassa juuri kun robotti menee päälle, se nostaa tankkiin menossa olevan maidon yli metrin korkuiseksi patsaaksi ilmaan? Vaikuttava näky.

Toinen ero kissojen ja vasikoiden välillä: Kun kissa puskee, se on hellyyttä; kun vasikka puskee, tulee ruumiita. Etenkin jos se ruojake ottaa oikein vauhtia ensin. Tai jos se osuu polveen. Mustelmien määrä on edelleen yllättävän vähäinen vastaanotettuihin iskuihin nähden...

Lintujen, hämähäkkien ja rottien lisäksi navetalla ja sen ympärillä pyörii kuoriaisia. Tämmöinen paistatteli eilen päivää navetan edessä:

Edit: pari lisäkuvaa. Ensin mamman kauhukakara, hanskoja syövä Juliste:

Ja tässä vajaa viikon ikäinen sonnipoika ja äippä

Lääkärikäynnin tuloksia

Vasikat eivät ole kissoja. Jos kissan pää mahtuu jostain läpi, niin muukin ruumis mahtuu. Mutta jos vasikan pää mahtuu jostain läpi, se ei välttämättä mahdu takaisin. Siellähän se vasikka odotteli, kroppa yhdessä karsinassa ja pää toisessa. Lomittajan kanssa sitä sitten vedettiin, työnnettiin, käännettiin ja väännettiin. Aika uskomatonta miten paljon vasikan pää kääntyy... Irti se lähti (vasikka) (irti aidasta) lopulta.

Päivällä kävi eläinlääkäri tekemässä tiineystarkistuksia. Muutama oli tiine, muutama jäänyt tyhjäksi, ja muutamat saivat ns kiimapiikin eli rokotteena prostaglandiinia: "Naudan keltarauhanen on herkkä prostaglandiinille kiiman 5-17 kiertopäivinä. Keltarauhasen häviämisen seurauksena eläin tulee kiimaan 2-5 vrk kuluttua pistoksen antamisesta. Kiimaan tuloaika riippuu siitä, missä vaiheessa follikkeliaalto on pistoshetkellä. " (lähde). 

Samalla käynnillä ell lääkitsi kaksi utaretulehdustapausta, joista toisella epäillään Escherichia colin aiheuttamaa tulehdusta, ja toisella Pyogenestä. Koli aiheuttaa usein korkeaa kuumetta ja syömättömyyttä. Lehmä voi ripuloida ja kuivua, tulehtuneen neljänneksen erite muuttuu heramaiseksi ja koko utare on kova. Coli on ympäristöbakteeri, joten voi olla hyvä tarkistaa parsien siisteys.  Pyogenes eli kesämastiitti on erityisesti ummessa olevien lehmien tauti. Neljänneksestä tulee tulehtunutta eritettä, ja se yleensä kuolioituu bakteerien aiheuttaman kudostuhon vuoksi. Tässä tapauksessa neljännes oli niin kivikovaksi tulehtunut, ettei eritettä saatu pois tuottamasta kipua aiheuttavaa painetta. Lisää mastiitista nautojen sairaudet -oppaasta.


PS. Testaa osaamisesi kiimantarkkailusta: Kiimantarkkailu

Julisteen saaga jatkuu

Voi sitä riemua ja iloa! Pukkihyppyjä, tiukkoja kaarroksia ja takajalkojen viskelyä - keskellä ruokintapöytää. En jotenkin yllättynyt ollenkaan, kun karannut ja onnesta pomppiva vasikka osoittautui Julisteeksi. Oli vissiin kyllästynyt siihen, ettei saanut enää henkilökohtaista ruokintapalvelua, ja päätti lähteä etsimään palvelua muualta. Siellä se paineli menemään, ja tietysti koko muu navetta hurrasi ja mölisi kannustukseksi. Käytiin tutustumassa rehujen lastauspöytään, maistelemassa vähän isojen lehmien vettä ja säilörehua, kunnes tytteli suostui ajettavaksi karsinaan. Tai oikeastaan metrin päähän siitä, jolloin oli aika tehdä komea 180 asteen täyskäännös ja loikkia muualle. Kiitti moi!

Tässä vaiheessa navetassa ollut kunnan lomittaja ilmeisesti päätteli, ettei harjoittelijaa kannata laittaa ammattilaisen asialle, ja haki vasikan tyylikkäästi ja kommelluksitta takaisin karsinaan...

PS. Ruokintapöytä: Ruokintakäytävän yhdellä tai kahdella puolella oleva alue, jonne lehmien rehut laitetaan. Ruokintakäytävälle lehmät eivät pääse kävelemään (muista tämä, Juliste!), mutta ne voivat ruokinta-aidan läpi mutustaa pöydän antimia.

A.K.K. (Aikaa karjakon jälkeen)

Talossa 8 vuotta ollut karjakko muutti tänään aamulla pois, eli navetalla oli vain minä ja emäntä. Aamu meni silti melko rauhallisesti: ajoin rehuja, juotin vasikoita ja siivoilin. Kävin vintillä opettelemassa pyöröpaalin purkua Optimaalisella Karkearehun Purkumekanismilla eli heinähangolla huitomalla. Tiputin puoli paalia alas (ihan tarkoituksella!) navetalle, ja jaoin ruokintapöydälle. Aamuvuoron päätteeksi siivosin vielä ruokintapöydän työntelemällä rehut Bobcatilla reunoille elukoiden saataville.

Vasikat sentään jaksavat ja ehtivät aina aiheuttaa huolta. Eilen illalla niveltulehdukseen sairastunut lehmänen oli tänään jo jaloillaan, ja joi hyvin pullosta. Ryhmäkarsinasta löytyi yksi ripulitapaus, joka tosin on tainnut vain syödä vähän liikaa, sen verran pirteä otus muuten oli. Eilen syntynyt sonnipoika sen sijaan oli aamulla todella huonon näköinen. Se makasi kyljellään jalat suorana ja vapisi. Emä yritti töniä vasikkaa juomaan, ja ynisi sille hiljaa. Siivotessani karsinaa emä katseli minua, ja näytti pyytävän apua vasikan kanssa. Kävin hakemassa emännän. Vasikalla oli korkea kuume, joten se sai heti pistoksina lääkettä. Ternimaito piti juottaa letkulla, kun ei veltto vasikka jaksanut imeä. Lääke, ruoka ja emän läheisyys tekivät kuitenkin tehtävänsä: puoleen päivään mennessä sonni käveli pirteänä karsinassaan tutkien äipän rehuja. Sitkeä poika :)

Back in business

Viiden päivän tauon jälkeen oli aika palata aamulla hommiin. Äänikin on palannut lähes normaaliksi, joten pääsin lässyttämään eläimille juttelemaan karjakon kanssa.

Vasikoista suurimmat oli siirretty ryhmäkarsinaan. Juliste-raukka, ammui säälittävästi kun hänen pitäisi ITSE mennä tutille juomaan, eikä kukaan tulekaan häntä juottamaan korkeimman omakätisesti. Hän kyllä tietää mistä maitoa saa, mutta olisihan se nyt kivempaa saada henkilökohtaista palvelua...  Jekku on edelleen pienempien karsinassa, ja sinne on tullut kaksi uutta asukastakin. Molemmille on ternimaitoa jääkaapissa. Ja enkös siinä siivoillessani huomannut, että nuori hieho poikii! Seurailin sitä aikani, samalla kun siivosin vasikoiden ryhmäkarsinaa. Hieho poiki hienosti itse, mutta väsyi niin että vasikka jäi ulostullessa sikiöpussiin. Pesin kiireesti kädet, revin vasikan pusseista irti, tarkistin että suu on tyhjä, ja hieroin pyyhkeellä ipanaa kuivaksi. Siitä se emokin vähitellen virkosi, ja alkoi lempeästi nuolla sonnipoikaansa kuivaksi. Ei se tainnut pistää pahakseen, vaikka saikin vähän apua...

Päivän "hienoin hetki" oli kuulla, että toinen lantaraappa on rikki, ja varaosa saadaan ehkä tiistaina.
Ehkä tiistaina.
Ehkä.
Tulkaa insinöörit itse kolaamaan sen sadan lehmän sonnat! Tiistaina jo tulee varaosa, kyllä te jaksatte! Ärh..

Nokka vuotaa ja ääni pysyy kateissa. Siitä huolimatta vasikat saivat taas pullokaupalla aamupalaa, ja Jekkukin siirtyi muiden kanssa samaan karsinaan. Mitään ongelmia ei tullut, olihan Jekku ollut muiden naapurina koko ajan. Valitettavasti Jekun aiempi karsinatoveri oli pitkän heikkokuntoisuuden jälkeen siirtynyt yön aikana vihreämmille laitumille. Hyvää matkaa, pikkukaveri!

Aamu meni muuten rutiinien parissa. Seminologikin kävi, ja kaksi holsteinia saatiin siemennettyä. Ajoin rehua lehmille (Note to self: "lehmät" ei sisällä umpeen meneviä, liika säilörehu estää niiden umpeenmenon. Älä aja enää sinne asti) ja testailin Bobcatia pihalla. Se on hauska vehje! Herkkä, ja pomppii helposti jos ei osaa (lue: kun ei osaa).

Tänään sitten kotiin viideksi päiväksi. Toivottavasti takaisin tultuani muistan vielä edes jotain...

Normipäivä

 Tämä päivä menikin varsin rauhalliseen tapaan, jopa rutiinilla. Haastetta tosin toi se, ettei virustulehdus ole vieläkään antanut ääntäni takaisin, joten niistämistä lukuunottamatta olen aika hiljainen tyyppi.

Aamulla hain lypsyroboteilta maitoa, ja laitoin lämpenemään vasikoita varten. Putsasin robotit, vaihdoin suotimet ja palasin karjakeittiöön täyttämään juomapulloja. Vasikoita juotan kahdesta tuttipullosta oikeastaan niin kauan, kuin maitoa ipanoihin mahtuu. Jos joku ei tule juomaan vaikkapa sairauden takia, tai koska ei tykkää änkeillä, käyn juottamassa sen erikseen karsinassa. Juota siinä sitten, kun yksi puskee, toinen maistelee poskea, kolmas puree kättä ja neljäs kiskoo takataskun läppää irti... Ennen kuin pääsen tiskaamaan juottopullot, on haalari käytännössä jo märkä vasikankuolasta. Pitääkin muuten tarkistaa, onko takataskuissa vielä läpät...

Juottamisen jälkeen vasikat käyvät nukkumaan, pienille kerille joko ihan kaverin viereen tai itsekseen. Niitä ei haittaa, vaikka tönin ja kolistelen karsinaa siivotessani. Samalla siivoan muutkin karsinat, eli raappaan märän turpeen ja sonnat pois, haen kontista kuivaa turvetta ja levitän sen karsinan parsimaton päälle. Siivoamisen jälkeen oli aikaa katsoa robotin viivelistoilta, millä lehmillä on viimeisimmästä lypsystä liikaa aikaa, ja käydä paimentamassa kyseiset otukset robotille.Apu löytyy huipputeknisestä lehmänhallintalaitteesta, jolla eläimiä voi siirrellä paikasta toiseen. Jotkut voivat tuntea laitteen nimellä lantakola.

Loppuaika menee joko rehuja ajaessa tai missä nyt tarvitaan, tänään aamupäivällä esimerkiksi avustettiin seminologia. Kun aamunavetta on tehty (aamunavetta on klo 7-11), on aikaa lepäillä ennenkuin illalla tehdään koko homma uudestaan (iltanavetta klo 16-20).

Kuulumisten vaihtoa

Hiljaista

Navetta on hiljentynyt yön aikana, tai sitten lukkoon tukkoon ja kenties tulehdukseen mennyt korvani vaikuttaa asiaan. Lisäsäväyksen uuden opetteluun tuo se, että ääni lähti ja olen totaalisessa puhekiellossa. Kertokaapa, miten elekielellä kysytään "ajanko säilörehua myös nuorkarjalle, ja kuinka monta kuormaa?" Mutta mitäpä siitä, kaupunkilaisämmä huitelee navetassa puolikuurona, mykkänä ja turpa verta valuen (nenä "vähän" kuiva).Ei sillä, että todistelisin jollekin jotain. No way, not me. Ai niin, ja rikoin rehutornin. Se vaan tiputtaa rehua jos on virrat päällä. Ehkä miesväki korjaa sen.

Ei ihan meitsin päivä tänään.

On other news: Jekku opetteli tänään tuttipullosta juomista. Hymy-äitee on jo päässyt takaisin parsialueelle, mutta käy säännöllisesti lehmäystäviensä kanssa tervehtimässä ipanaa. Jekku on hyväuninen, eikä anna vierailijoiden häiritä. 

Ihmissyöjälehmiä

Kahden päivän sairasloman ja yhden virustaudin jälkeen palasin aamuseitsemältä hommiin. Ensin haalari kastui vyötäröstä alaspäin maitoon, kun lauma vasikoita yritti kerralla juoda kahdesta tuttipullosta. En ole varma menikö enemmän maitoa vasikoiden suuhun kuin päähän... Maanantaina ripuloineet vasikat olivat kaikki parantuneet, ja heikoiten voinut tytteli nousi tänään jo itse jaloilleen. Jekkukin oli kahdessa päivässä kasvanut!

Eräs vakava väärinkäsitys pitää nyt korjata. Lehmät eivät ole kasvissyöjiä. Ne syövät ihmisiä. Jos et usko, mene lantalapion kanssa nuorkarjan ryhmäkarsinaan. Siivoa siinä sitten, kun lapiossa on sonnan lisäksi kiinni kaksi lehmänkieltä, yksi villikko puskee peffasta, yksi hamuaa takaapäin naamaasi ja yksi yrittää syödä haalarin taskua. Vaihtoehtoisesti yksi puree sinua selästä, huutaa korvaan tai syö kumisaappaasi. Jos lepuutat kättä hetken aidalla, vähintään yksi lehmä mutustaa hanskaa. Hardcore-moden saat päälle menemällä karsinaan, jossa osalla eläimistä on sarvet. Terveisiä vaan Hudson, Ipsu ja Imatra - teidät kyllä muistetaan!

PS. Lehmät saa kyllä kuriinkin, jos ne liian villeiksi äityvät. Tömistely, komentaminen ja tökkäisy lantalapion terävällä kulmalla ("sarvella") tepsii.

PPS. Ehkä.