Sairaanhoitoa ja konerikkoja

Hieno aamu, kerrassaan. Maitoauto oli käynyt klo 6.11., ja sen jälkeen maitotankki menee pesuun ja lypsyrobotit kiinni. Pesu kestää yleensä noin 45-60 minuuttia. Kahdeksaan mennessä mitään ei ollut tapahtunut, lehmät alkoivat mylviä kun eivät päässeet lypsylle, joten soitin emännälle. Ja uudestaan ja uudestaan ja laitoin tekstaria jnejne. Ei mitään, lehmät edelleen lypsämättä. Ei uskallettu antaa rehuakaan, koska syötyään lehmät menisivät lypsylle.

Kymmenen jälkeen satuin näkemään tilanhoitajan, joka oli vapaapäivänään tullut keräämään paaleja pellolta. Hän osasi sanoa, että maitoauton kuski ei ollut laittanut tankkia pesuun, ja yhdestä napista painamalla sai pesun päälle. Yksi ongelma ratkaistu! Päästiin jakamaan rehua Bobcatilla. Hiehot tunkivat päätään ruokinta-aidan raoista, ja juuri kun pääsin sanomasta karjakolle että "ajaa vaan, hiehot väistää", kuului pahaenteinen Pam! Karjakko kirkaisi ja katsoi naama valkeana hiehoja hokien "sarvi, sarvi". Jaaa, sarvi kolahti, no ei siinä sitten mitään. Paitsi että se sarvi oli katkennut, hieho karannut karsinan taakse viskomaan päätään ja roiskimaan verta ympäriinsä.

Voi veljet.

Kysyin karjakolta mitä tehdään, ja vastaus oli tyyni "ei mitään". Kysyin uudestaan, ehdotin kipulääkettä, mutta sama vastaus "ei sille mitään tehdä".  Vastaus ei kuulostanut hyvältä, ja kun tiesin ettei emäntää saa kiinni, soitin eläinlääkäripäivystykseen. Päivystäjän neuvojen mukaan hain hyllyltä pyörän sisäkumin, ja kieputin sen kireälle molempien sarvien juurten ympärille verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Samoin neuvojen mukaan etsin Ketovet-särkylääkettä, jonka annoin hieholle, ja pyyhin märällä pyyhkeellä sen veristä päätä puhtaammaksi. Aika pian se alkoikin rauhoittua, joten sarvi saa nyt parantua rauhassa - tyylikkään sisäkumisiteen kanssa.

Sen episodin päätteeksi maitotankin pesu päättyi, ja lehmät pääsivät lypsylle. Oltiin juuri karjakon kanssa lähdössä navetalta, kun puhelin soi. Emäntähän siellä. Oli jäänyt puhelin pois päältä koko aamuksi.

Tällaista tällä kertaa.

EDIT. Iltanavetta jatkui yhtä komeasti. Ruokintavaunusta katkesi ketju, joka ilmeisesti siirtää rehua vaunun takaosasta eteen repijämoottorille. Sitä korjattiin muutama tunti, ja välitoimenpiteenä piti jakaa rehut Bobcatilla. Rehuja laskettiin maahan, ja sain ensimmäisen kuorman Bobcatin hampaisiin, kun bobbari otti ja sammui. Tilanhoitaja tuli paikalle, vilkaisi moottoritilaan ja karjaisi "21 millin avain äkkiä tai tää palaa!". Sitten juostiin. Selvisi, että jos akunkenkää ei olisi saanut ajoissa irti, Bobcat olisi todella syttynyt palamaan, ja polttanut mennessään koko navetan. Hupsistakeikkaa.

Bobbari saa uusia osia maanantaina, rehuvaunu korjaantui illan aikana.

Laidunkausi alkoi!

Eilen iltapäivällä piti mennä opettamaan vasikoita juottoautomaatille, mutta eihän sieltä mitään maitoa tullut vaikka 1,5 tuntia sen kanssa ähersin. Juotin sitten pikkuiset käsin, ja sovittiin emännän kanssa että aamulla sitten katsotaan tarvitaanko huoltomiestä. Tilanhoitaja tuli aamulla navetalle, irroitti ja kiinnitti kaksi letkua, ja tadaa! Automaatti toimi. Oli kuulema ilmakupla putkessa.
Ilmakupla.
Soittakaa apua äkkiä huoltomies, tää ei toimi, tääl on ILMAKUPLA!
Hyvä minä!

Tänään opin lisää uutta, kun kahdeksan lehmää vietiin ulos aikomuksena ajaa ne tietä pitkin laitumelle. Lehmät tarhaan, portti auki, ja siitä ne rauhassa lompsivat ulos - tai sitten eivät. Ensimmäinen lehmä piti ottaa takaisin navettaan, kun se ei halunnut olla edes ulkotarhassa. Loput lehmät vietiin ulkotarhaan, portti avattiin - mitään ei tapahdu. Hienoisella hoputtamisella lehmät siirtyivät lähemmäs avointa porttia, mutta ensimmäiset arkajalat kääntyivät siinä takaisin ja laukkasivat toiseen päähän jaloittelutarhaa. Seuraava pääsi portista ulos, mutta kiersi vauhdilla laakasiilon, ja pääsi sen jälkeen takaisin tarhaan. Loput ajoin lähes rauhassa tietä pitkin puoleen väliin, jossa yksi kääntyi takaisin ja loput seurasivat sitä iloisella laukalla utareet heiluen takaisin kohti navettaa. Karjakko sai ne käännettyä, ja huikealla huutamisella ja huitomisella ajoi sitten lehmät laitumelle asti. Nyt sitten odotellaan, milloin ensimmäiset tulevat aidasta läpi ja päästään lehmäjahtiin.. niin kuulema käy joka ikinen kesä.
Parikin kertaa.

Vasikat meni. Tyhjä karsina. Ei ne tosin menneet kauemmaksi kuin varsinaiseen vasikkalaan, jossa saavat maidon kätevästi juoma-automaatista - siis kunhan olen ensin kaikki kuusi siihen opettanut. Tein joka vasikalle oman kaulapannan, johon tuli transponderi (punainen muovinen mokkula). Juoma-automaatti lukee etänä transponderin tunnuksen, ja jos vasikalla on "lupa", se saa automaatista maitoa. Hermo meinasi mennä pujotellessa rispaantuneita pannanpäitä transponderin kolosista, vähän kuin yrittäisi saada liian paksua kirjettä postilaatikkoon.

Vasikoiden siirtoon oli syykin: vanhemmat vasikat siirtyi isompien karsinaan, sieltä vasikat eteenpäin vanhempien karsinaan jne. Siirtely sujui muuten hyvin, mutta pihattoon päässeet hiehot kilahtivat ihan täysin. Ne juoksivat päättöminä minne sattuu, ja mölisivät mennessään. Niillä oli kivaa...

Aitaa kaatuu

Vähän erilainen päivä. Aamunavetan päätteeksi lähdin tilanhoitajan kanssa "katsomaan laitumia", mikä tarkoitti käytännössä kolmen tunnin urakkaa keskellä miehenkorkuista heinikkoa, nokkosia, hyttysiä ja paarmoja. Korjattiin laidunaitaa, kiristettiin ja korjailtiin aitalankoja ja purettiin pois vanhaa aitaa. Kädet täynnä pieniä naarmuja piikkilangasta, mutta tikuilta sentään vältyin vaikka lankkuja ja aidan tolppia kanniskelinkin. Ensimmäistä kertaa koko harjoittelun aikana ei olisi iltanavettaan jaksanut lähteä...  mutta meninpä tietysti, niin saivat vasikkalapsosetkin iltamaidon :)

Nyt on siis laidun valmis, ja iltanavettakin selvitettiin lomilta palanneen karjakon kanssa kolmessa tunnissa. Päivän tuntimäärä siis 10,5 h, ja voin sanoa että 10,5 h fyysistä duunia tuntuu hieman eri tavalla kuin saman verran toimistossa koneen ääressä. Mutta hyvä fiilis jäi, paljon saatiin tehtyä!

Eilen oli klo 9-16 molempien robottien vuosihuolto, ja robotit kiinni lähes koko ajan. Vielä myöhään illalla oli roboteille jonoa. Tänään pääsin kuitenkin ajamaan laiskimuksia jo lypsylle normaaliin tapaan. Aika reippaasti tuntuivat menevän, taitaa pitempi lypsyviive tuntua niistäkin ikävältä? Ei sitä aina uskoisi, kun katsoo rentona lötköttävää lehmää, jonka utare ruikkii maitoa aina kun lehmä hengittää... no, eihän sitä aina jaksa ;)

Eipö tässä päivässä ihmeempiä. Aamulla juotin vasikat, tönin rehua lähemmäs ruokinta-aitoja, ajoin lehmiä lypsylle, siivosin karsinat ja kolasin lantaa. Illalla juotin vasikat, tönin rehua lähemmäs ruokinta-aitoja, ajoin lehmiä lypsylle, siivosin karsinat ja kolasin lantaa. Huippupäivä, en rikkonut mitään!

PS. Filosofiaa á la Gary Larsson:

Mondag

Töissä taas. Pikkuvasikoille maistuu edelleen maito, mutta emäntä  on ihmeissään kun isommat odottavat ruokintapöydän äärellä viherrehua. Eihän ne ole maitoa juuri juoneet enää viikkoon, heinää ja rehua sen olla pitää! Muu onkin entisellään,  nuorkarjakin tönii, puskee ja pussailee kun siivoan karsinoita. Ainoa aamun erikoisuus olivat huoltomiehet, jotka kuulema tekevät lypsyroboteille vuositarkistuksen. Illalla kelpaa viedä lehmät lypsylle :)

Tällä viikolla pitäisi tilalle tulla kaksi hevosta navetan takana olevaan talliin. Saisikohan niitä silittää?

Lomille lomps

Aamu alkoi hienosti, kun toinen lypsyroboteista yritti ja yritti saada lypsimiä (ne on nyt ne lypsykoneen "imukupit") vetimiin (utareen "maitohanat", jos muistat) kiinni, mutta onnistumatta. Ihmetellessäni sitä huomasin paineilmaletkun irronneen yhdestä lypsimestä. Alipainehan lypsimen pitää kiinni, niin ilman sitä ei tietenkään voinut lypsy onnistua. Joten lehmä ulos, robotti kiinni ja työkalulaatikko viereen. Ähellystä, muutama kirosana, ähellystä. Kuka &/¤¤/# on suunnitellut niin, että putki, joka pitäisi vetää metallihanan päälle, on sitä miljoona kertaa pienempi?? Ähellystä. Pahus, korjatkoot lomittaja tän.Ja tottakai lomittaja korjasi kun vartin päästä tuli navetalle. Tuosta noin vaan, nips naps nyt se toimii.

Epävakaisen sään takia rehun teko keskeytettiin lauantain jälkeen. Elukat ovat siis syöneet välillä vihreää rehua suoraan pellolta tuotuna, välillä säilörehua ja välillä paalirehua, eikä heinää ollenkaan kun sitä on riittävästi vain vasikoille. Se kuulema selittää sen, miksi maitomäärä heittelee päivittäin niin paljon. Esimerkkinä:  pelkällä viherrehulla maitoa tuli 2900 l / pv, nyt enää 2300 l. Toivottavasti tänä vuonna rehua tehdään sen verran paljon, että sitä riittää ensi keväänä kunnolla.

Iltanavetta enää, ja sitten kutsuu neljän päivän juhannusvapaa! Kuusi tuttipullolla juotettavaa pikkuvasikkaani jäävät muiden muassa lomittajan hyvään hoitoon. Samoin sylilehmät Haribo ja Etti joutuvat kerjäämään rapsutuksia nyt yhdeltä henkilöltä, sen sijaan että kiehnäisivät joko minun tai Eevin jaloissa, tai mussuttaisivat vaatteita tai nuolisivat kättä, mitä nyt sylilehmät tekevät. Änkevät syliin, koska he eivät ole yhtään liian suuria siihen...

Aurinkoista ja rauhallista juhannusta!

Normipäivä, joten menköön huumorin puolelle tällä kertaa.

Sairaanhoitajana

Eilen menikin iltanavetta vähän pitkäksi, kun sähköt katkesivat tunniksi. Onneksi lypsyroboteissa olevat sähkökäyttöiset portit avautuvat sähkökatkon aikana, niin sain käsin kammettua portin auki ja robotissa panikoivan lehmän ulos. Mikään laite ei ilmeisesti vaurioitunut, koska kaikki pelasi nätisti kun sähköt sitten palasivat.

Tänään oli rauhallinen päivä, ei mitään erikoista. Tai niin luulin, kunnes karjakko lähti puoli seitsemältä matkaamaan Viroa kohti, ja jäin yksin navetalle. Siinä vaiheessa tajusin, että yksi vasikka on piikittämättä (sillä on penisilliinikuuri) ja lehmälle pitää antaa lääkettä. Olenko tehnyt kumpaakaan aiemmin? En. Satuinko juuri päivällä kysymään, miten vasikka rokotetaan? Kyllä. Olenko neulakammoinen? Tottahan toki! Joten eikun tuumasta toimeen. Vasikka sai 5 ml penisilliiniä lihakseen, eikä ottanut edes nokkiinsa.

Lehmä olikin pelottavampi tapaus. Sillä on utaretulehdus, johon saa vetimen sisään annettavaa lääkettä (vetimet on siis utareen niitä osia, joista maito tulee ulos). Toissapäivänä lääke saatiin annettua, kun lehmä oli parressa, köydellä kiinni ja toisella köydellä oli nostettu yksi jalka ylös, ettei lehmä potki. Silti se teutaroi kuin paraskin rodeohärkä. Eilen riitti, että lehmän ajoi karsinaan ja laittoi päästään kiinni ruokintapöytään. Tänään reippaana ensikertalaisena sitten odotin, että lehmä seisoo syömässä, täysin vapaana muiden lehmien seassa, ja kävin laittamassa lääkkeen vetimeen ilman sen kummempia köyttämisiä ja kiinnittämisiä. Yksinkertaista, kun pitää mielessä että eläinten kanssa salaisuus on usein se, ettei asioista tehdä numeroa.

Terve vai sairas vasikka?

Yöllä oli taas käynyt haikara, ja jättänyt meille reippaan sonnipojan. Aamulla seitsemältä se vielä kaatuili ja kompasteli (ajatellkaa Bambia jäällä, niin tiedätte miltä vasikan ylösnousuyritykset näyttävät), mutta puoleen päivään mennessä alkoi kaikki neljä jalkaa mennä jo lähestulkoon samaan suuntaan.

Luin jostain, että ihan vastasyntyneet vasikat etsivät maitoa suorien kulmien kohdalta. Se voisi selittää, miksi vasikka ei tunnu juovan makaavasta emästä, vaikka utare olisi hyvällä korkeudella?

 Vasikan terveyttä voi seurata tarkkailemalla

- Ruumiinlämpöä: vasikalla korkein normaalilämpö 39,5. Kuume mitataan peräsuolesta, kotikonstina voi myös kokeilla sormella vasikan kitalakea. Kovassa kuumeessa kitalaen takaosa on usein kuuma.

- Turpaa ja suuta: Kuumeisella turpa on kuiva. Sisätiloissa olevalla vasikalla kylmä suu on sairauden merkki.

- Hengitystä: Terve vasikka hengittää tasaisesti ja hiljaa. Rohiseva hengitys viittaa hengitystietulehdukseen, ja kiihtynyt hengitys liialliseen lämpöön, kipuun tms. Hidas hengitys voi kertoa keskushermosto-oireista.

- Syöntiä: Vasikka ei saa vain juoda, vaan sen pitää imeä maito tutista. Imurefleksin heikkeneminen pikkuvasikalla kertoo sairaudesta. 

- Turkkia ja ihoa: Kuivalla vasikalla iho jää nostettaessa poimulle, silmät ovat kuopalla ja raajat ovat viileät. Silloin pikainen nesteytys on tarpeen. Karvanlähtö viittaa usein ulkoloisiin tai vitamiinipuutoksiin, samoin takkuinen, ohut karva.

- Raajoja: Ovatko raajat lämpimät vai kylmät? Onko nivelissä turvotusta? 

- Napa: Onko napa pehmeä, vai tuntuuko navan sisällä olevan kova(hko) putki? Terve napa on pehmeä, kova on tulehtunut ja vaatii nopeaa hoitoa, ettei tulehdus leviä.

- Takapuolta: Onko takapuoli siisti, vai onko merkkejä ripulista? Ripulivasikka kuivuu nopeasti, joten hoito on tärkeää, vaikka vasikka olisikin vielä virkeä. Vasikan kunto voi heikentyä huomattavasti hyvin lyhyessä ajassa.

- Olemusta: Kyljellään makaavaa vasikkaa kannattaa tarkkailla. Käveleekö vasikka hyvin, vai ontuuko tai onko kävely jäykkää? Leikkiikö vasikka muiden mukana? Sairaat vasikat eivät yleensä leiki, liikkuvat huonosti (esimerkiksi niveltulehduksen aiheuttamien kipujen takia) ja makaavat usein kyljellään, pää pitkällä. Ne eivät välitä ympäristöstä. 

Päiväunilla

 Aamumaito tarjoiltiin vasikoille taas kahdeksan aikaan. Eilen ryhmäkarsinaan siirretty Joule oli jo terhakkana portilla odottamassa omaa osuuttaan, mutta Jonagold vielä mietiskeli asiaa nurkassa, joten juotin sen karsinan ulkopuolella. Jonagoldilla on tapana juoda ensin lähes 1,5 l putkeen. Sen jälkeen se juo vähän, kiertää minut kerran ympäri, juo vähän, kiertää ympäri jne. Joule ei ole niin hienostunut, se vetää maitoa napaan minkä kerkeää.

Kunhan vasut olivat rauhoittuneet, oli aikaa siivota karsina. Joule oli käpertynyt nurkkaan, eikä antanut yhden sonnikaverin jalan häiritä päiväunia.




 
Toinenkaan sonneista ei malttanut vielä nukkua, vaan tutkiskeli haalarieni taskua, josko siellä olisi vielä vähän maitoa. Tai ehkä se haki etsi viherrehua, jota pienet saivat tänään maistaa?

Juoni otti pienen Jonagoldin suojaansa. Kaverukset torkkuivat tyytyväisinä jalat sikin sokin, lämmittäen toisiaan ja tietäen, että ystävä on aina vieressä.

Lounasaika vasikkalassa

Tänään jouduttiin lopettamaan pitkään sairaana ollut lehmä. Lehmä oli yli viikko sitten puhaltunut, eli sen pötsi oli täyttynyt kaasulla, ja lehmä olisi voinut tukehtua pötsin painaessa keuhkoja. Puhaltumisesta tokeennuttuaan lehmä oksensi kaiken syömänsä, lopulta myös veden. Eläinlääkäri ei tiennyt lopullista diagnoosia, mutta arvio on että sillä oli vierasesine mahassa. Iltapäivällä tänään lehmä talutettiin ulos aurinkoiselle takapihalle, jonne se ammuttiin. Nyt sen on hyvä mussutella taivaallista ruohoa masun täydeltä, ilman kipuja.

Järkyttynyt karjakko ei muuten enää suostu menemään sivuovesta, jonka vierellä ruho odottaa raatoautoa. Virossa, josta karjakko siis tulee, lehmät lopetetaan nukuttamalla. Ei tosin ollut allekirjoittaneellekaan miellyttävä seurata, miten "sivistyneessä Suomessa" kerran ammuttu lehmä edelleen potkii ja korisee, niin että joudutaan ampumaan uudestaan.Tosiasia kuitenkin on, että lehmää ei saatu monista yrityksistä huolimatta parannettua. Sen pitäminen olisi ollut eläinrääkkäystä, joten nyt on sen osalta asiat hyvin.

Loppukevennyksenä mainittakoon, että Jonagoldista tuli reipas vasikka, vaikka ei kahtena ensimmäisenä päivänä noussut edes ylös, saati juonut itse. Pieni ja hontelohan se vielä on. Juo kuitenkin reippaasti maitoa - kunhan se on riittävän lämmintä, viilentynyt ei todellakaan kelpaa, kiitos vaan. Joule saa vielä olla turvallisesti emän vierellä. Muutaman päivän kuluessa sekin saa siirtyä muiden vasikoiden seuraan kasvamaan ja leikkimään. Kuvia tulossa, kunhan saisin yhdenkin edes melkein onnistuneen otoksen..

Kiipeilypäivä

Nyt on navetassa taas ilmaa. Kiipeilin parsien päällä tönimässä laseja alas, että saatiin ikkaunoita pois ja ilmanvaihtoa paremmaksi. Koska käsin kantaminen on niin out, ikkunat lastattiin kaivurin kauhaan, jonne sitten itsekin ikkunasta kiipesin pitämään laseja pystyssä. Kuka ovia edes tarvitsee? Kaivurin kauhassa matkustelun jälkeen pääsin kiipeämään tyhjään rehusiiloon, jossa piti avustaa lautasten kääntämisessä ja rasvaamisessa. Siilon pohjalla on on siis kutakuinkin tämän näköistä:

(c) Teejii.fi

Aamulla olikin iso ongelma, kun Voltti mokoma oli mennyt poikimaan 10 päivää etuajassa. Eihän mulla ollut edes nimeä mietittynä! Ikkunankarmeja kanniskellessa sitten iski inspiraatio, ja pieni musta lehmänen on nyt nimeltään Joule. Kuvia tulossa iltapäivällä, lupaan ja vannon. Muissa vasikkauutisissa mainittakoon, että "jalattoman" emän vasikka ja sntymässä kuolleen sonnin sisar Jonagold on alkanut juoda maitoa, ja käveleekin jo. Parin päivän ikäinen lehmänen sai huonon alun elämälle, kun emä ei päässyt jalkavammansa takia häntä hoitamaan, eikä emän pahan utaretulehduksen (E. coli) takia sitä voinut imeä. Tosin, sonni-lehmä -kaksospareista, ns. freemartineista, 99% lehmistä on hedelmättömiä. Lypsyuraa Jonagoldin ei siis kannata siltikään suunnitellla.

Halvat jalat

Sorkkahoitajan käynnin kunniaksi ja siihen mitenkään liittymättä Suomi  - Eestikeel osa 2, edelleen featuring Kuukle Transleittor.

Kyllä = Jah
Ei = ei
Huono = Halb
Hyvä = Hea
Sorkka = Kabja
Jalka = Jalg
Iso = suur
Pieni = väike
On käynyt / ei ole käynyt = On käinud / ei ole käinud
Menee itse = Läheb ise
Älä = Ärge
*keleen elukka, teen sinusta lapaset = kuradi elukka, teen sind käpikud

Vapaa viikonloppu vietetty. Navetassa odotti aamulla kaksi uutta vasikkaa, kun jalkansa aiemmin rikkonut lehmä oli tehnyt kaksoset. Sonnivasikka oli menehtynyt, se oli löydettäessä vielä osin sikiöpussissa, jonne ilmeisesti oli synnyttyään tukehtunut (emähän ei päässyt juuri liikkumaan, niin ei ollut voinut repiä kalvoja pois). Lehmävasikka (Jonagold nimeltään) oli hengissä, mutta on juonut todella huonosti koko päivän. Nähtäväksi jää, miten sen käy.

Piristykseksi muutama pari viikkoa vanha kuva tutuista naamoista.

Johtaja

Juliste

Juuri

Ei se juoma-automaatti ihan korjaantunutkaan. Siitä on nimittäin pesuaineen letku poikki, eikä lyhyt elektrodi toimi. Automaatti ei siis pese, ja luulee, että kupissa on koko ajan maitoa, vaikka se kumisisi tyhjyyttään. Lähtiessäni aamunavetalta sanottiin, että huoltomies on "tulossa pian". Onneksi suurin osa nassikoista syö jo rehua melko hyvin, joten jätin niille pienen vuoren heinää ja säilörehua mutusteltavaksi.

Vähemmän kultaiset ja pienet vasikat (tunnetaan myös nimellä "*keleen elukat" ja "nuorkarja") olivat taas vauhdissa, kun karjakon kanssa siivottiin niiden karsinoita. Karjakkohan fiksuna suostui hommaan vasta kun oli saanut kaikki nuoret ruokintapöytään kiinni. Siinä kyllä menee koko homman sielu.. mikä olisi kivempaa, kuin olla 5-8 lehmän töykkimänä ja syötävänä samalla, kun yrittää kiskoa lantakolaa yhden lehmän suusta pois?

Tänään sitten selvisi, miksi karjakko on ollut vähän haluton tekemään päätöksiä tai reagoimaan ylipäätään mihinkään, ja miksi hän käy kyselemässä minulta mitä pitää tehdä. Hän oli tullut Suomeen pelkästään lypsytöihin - ei siivoamaan, siirtelemään eläimiä, jakamaan rehuja, tarkkailemaan kiimoja, soittelemaan siementäjälle ja eläinlääkärille, korjailemaan lypsyrobotteja ja myllyjä jne. In Finlan we have this thing called Reilu Meininki...

"Hups"

Laitoin aamulla vasikoiden maitoautomaatin pesuun, kuten yleensäkin. Annoin ipanoille heinää syötäväksi, kun maitoahan ei pesun aikana saa. Kesken pesun näyttöön ilmestyi teksti "virhe", eikä uudelleenkäynnistystenkään jälkeen automaatti suostunut toimimaan. Hups. Kävin pyytämässä korjausapua, ja tekninen hemmo lupasi tulla "kunhan jakaa rehut". Aloin sitten epäillä, olisinko vahingossa tönäissyt automaatin vesihanan kiinni, joten käänsin kevyesti hanaa. Vesiputki katkesi hanan yläpuolelta iloisesti rasahtaen. Hups, osa 2. Parempien työkalujen puutteessa kiersin ilmastointiteippiä putken ympäri niin, että vesi ei sentään lennä joka suuntaan. Koko vesiputken olisi tietysti voinut sulkea toisesta hanasta, paitsi että se oli noin 2,5m korkeudessa, eikä siinä ollut hanan kahvaa ollenkaan.

Että tältä pohjalta.

EDIT: Kun putki illalla korjattiin, putkimies (torumees eestiksi) totesi putken ruostuneen tukkoon. Ei siis ihme, että automaatiin ei tullut vettä pesua varten, ja että putkikin sitten katkesi...

Yksi on jälleen poissa. 2.6. syntynyt sonnivasikka löytyi aamulla kuolleena penisilliinikuuristaan huolimatta. Vasikan sairautta tai kuolinsyytä ei ole tiedossa. Valitettavasti vasikat, sonnit etenkin, ovat "sivutuotteita", joten niihin ei juuri eläinlääkäreiden aikaa uhrata. Koko eilisen päivän emä seisoi vasikkakarsinan vieressä ynisten vasikalleen, ja vielä tänä aamunakin se oli paikallaan, tuijottaen jo kuollutta vasikkaa. Nyt on karsinaan levitetty desinfiointiainetta, ja tulevia poikimisia aion valvoa talon tavoista huolimatta.

Muu elämä jatkuu, ja vasikoiden etenkin. Säilörehua menee isommille jo reippaasti, ja pienemmät eivät mielestään saa ikinä riittävästi maitoa. On myös hyvä aika ajoin tarkistaa, tulisiko sitä maitoa hoitajan taskusta, polvesta tai haalarin takamuksesta. Jos maitoa ei tule, kunnon pääpusku saattaa vauhdittaa prosessia (emällä näin kävisikin, maidonantirefleksi käynnistyy vasikan töniessä emän utaretta). Mutta nyt on aika lähteä iltavuoroon siivoamaan, sillä lehmien siirryttyä osin viherrehuun siivottavaa todellakin tulee olemaan...

Laidunkausi lähestyy

Lehmät alkavat huomisesta alkaen saada "vihreää" eli vastaniitettyä tuoretta rehua eteensä säilörehun kaveriksi. Vihreän rehun maistelu totuttaa eläinten pötsimikrobiston vähitellen sopeutumaan alkavaan laidunkauteen, jottei ruuansulatus menisi kokonaan solmuun. Laitumien aidat pitää vielä tarkistaa, ennen kuin navetta alkaa tyhjenemään. Alle vuoden ikäiset vasikat ja siemennettävät ja tiineeksi toteamattomat, jo siemennetyt hiehot tosin jäävät sisälle. Laitumelta ne nuoruuden innossa voivat karata, kohtalokkain seurauksin.

Jekku ja Juliste kavereineen ovat selvästi alkaneet olla Isoja Lehmiä. Maistiaisiksi annettu säilörehu katoaa vasikkalan edestä aika altayksikön, ja maito saa olla juoma-automaatissa tavallista pidempään. Sitten sitä maataan kylki kyljessä märehtimässä arvokkaasti. Ainakin hetken. Sitten voidaan taas juosta ja hyppiä karsinan päästä päähän niin, että päätyseinät vaan kolisevat. Karsinaa siivoavan henkilön lantakolaa on myös kiva jahdata, ja välillä voi siivoajaakin vähän pukkaista tai ohimennen sorkalla kopauttaa...

Maanantai. Tietysti.

Klo 7:
Toinen isoista lantaraapoista rikki, kulkee vain puoleen matkaan.
Pieni lantaraappa on heittänyt öljyt pihalle jo toissapäivänä. 
Rehuvaunun repijämoottori ei toimi eikä kuljetinhihna liiku.
Kahden päivän ikäinen sonnivasikka on sairas, joi sentään maitoa aamulla.
Keskellä läpikulkukäytävää makaa lehmä, joka ei pysty nousemaan.
Vasikoiden juoma-automaatti ei toimi.
Toisen lypsyrobotin virhe- ja viivelistat eivät päivity, väittää että lehmä ei ole käynyt 99 tuntiin lypsyllä, vaikka se on juuri eilen illalla viety.
Bobcatista on edelleen bensa loppu.

Hauska nähdä taas, maanantai...

Klo 12:
Iso lantaraappa toimii avustamalla, huomenna korjataan kokonaan
Pieni lantaraappa toimii
Rehuvaunu kulkee
Makaava lehmä on kiskottu karsinaan toipumaan tappeluvammoistaan, minkä takia se ei nouse
Juoma-automaatti on korjattu
Bobcatissa on bensaa.

Joskus on vaan uskomattoman mukava seurata ja avustaa, kun osaavat ihmiset ovat remmissä :)


 

Kuinka lypsää lehmä

Jos lehmän utare on liian matalalla vasikalle, voi lehmän lypsää kannukoneella. Paitsi jos siitä on maitoletku poikki, uutta ei ole ja olet teipannut letkun jo kahdesti, eikä ilmastointiteippi kertakaikkiaan enää riitä. Käsin lypsämällä saat potkujen lisäksi ehkä litran tai kaksi maitoa, sormiin krampin ja selän kipeäksi. Fiksu ratkaisu on viedä lehmä robotille!

Miten viet poikineen lehmän robotille:

1. Mene poikimakarsinaan. Avaa portti.
2. Häädä karsinaan pihatosta tulleet uteliaat lehmät pois
3. Estä vasikkaa karkaamasta
4. Kierrä lehmän kanssa karsina ympäri 2-10 kertaa. Varo potkuja, puskuja ja aitaan liiskautumista. Saadessasi sorkasta jatka jahtia.
5. Häädä karsinaan pihatosta tulleet uteliaat lehmät pois. Estä vasikkaa karkaamasta.
6. Kun saat lehmän ulos, sulje portti. Aja lehmää kohti lypsyrobottia.
7. Häädä robotilla olevat lehmät pois, että saat "omasi" lypsyyn.
8. Hae karannut lehmä navetan toisesta päästä.
9. Toista kaksi edellistä askelta 3-10 kertaa.
10. Kun lehmä on robotilla, muista että tietokoneelle ei ole merkitty sen poikineen, joten robotti ei lypsä lehmää.
11. Tee poikimismerkintä koneelle. Toista askeleita 7-8.
12. Kun lehmä on (taas) robotilla, totea että sen utare on liian alhaalla / vetimet missä sattuu, ettei robotti saa  lypsettyä sitä
13. Yritä saada lehmä takaisin vasikan luo karsinaan. Aja se siis pois syömästä, väkirehukioskilta ja kiukuttelemasta muille lehmille.
14. Soita emännälle, että lypsäköön itse.

Vauvakuvia!

Lehmänen, ikää alle puoli vuorokautta. Emän utare on niin kovin matalalla, että korkea vasikka ei päässyt ainakaan vielä itse imemään. Siksi lounas tarjoiltiin tuttipullosta, vastalypsettyä oman emän ternimaitoa tietenkin! Aamuvuoron päätteeksi tämän vasikan naapurissa oleva lehmä päätti aloittaa omansa tekemisen. Kuvia luvassa, kunhan vasikasta näkyy muutakin kuin sorkka...

EDIT: Tässä muutama kuva lisää Juonesta (ruskea lehmävasikka) ja uusi sonnipoika: 

Niin ne kasvaa

Olen antanut pikkuvasikoille nyt vähän vähemmän maitoa, jotta alkaisivat maistelemaan heinääkin. Nuorimmat, noin viikon ikäiset kaverukset, olivatkin tänään jo korsi suussa mietiskelemässä, kannattaako sitä alkaa märehtijäksi. Joukon vanhin, Johtaja, sen sijaan katsoi vierestä ihmeissään: mitä noi hullut näitä koristeita syö? Sille heinävaunu taitaa olla lähinnä osa maisemaa. Hyvää esimerkkiä sekin näyttää pienemmilleen....Johtajan napa oli muuten tänään jo paljon parempi, joten paraneminen on hyvässä vauhdissa :)


Mamman pikku kultamussukat Jekku ja Juliste ovat tykästyneet "uusiin" kavereihinsa vasikkalassa, eivätkä edes moikkaa kun käyn siivoamassa. Onneksi sentään Jessika ja kultainen ayrshire-simmenthal Jatko muistavat minut vielä.

Otetaan muuten vastaan vinkkejä, millä pääsisi hyttysistä eroon sisätiloissa. Niitä ei kärpäspaperi paljoa kiinnosta. Ideoita?