Naiivina ja vilpittömänä hämmästelin tässä taannoin, kun lypsyrobottien huoltotilassa olevat kärpäspaperit olivat täynnä. Kyselin olisiko tuota ihmeellistä paperia lisää, minäpä voisin ne paperit vaihtaa.
Joo. Minäpä voisin seistä päälläni ja viheltää Finlandian samalla kun juon viisitoista margaritaa.
Ensinnäkin, maailman tahmein ja tarttuvin aine on kärpäspaperin pinnoite. Maailman huonoiten tarttuvin pinta taas on kärpäspaperin kääntöpuoli. Puoli sotaa on jo voitettu, jos kärpäspaperin saa irti rullasta (ehjänä), irti sormista, irti pöydästä ja saksetkin aukeavat paperin leikkuun jälkeen. Sitten pitäisi saada teippiä kiinni niin, että se osuu paperin reunoissa olevaan tuhannesosamillin kaistaleeseen, johon teippi tarttuu - eihän se nimittäin siihen kärpäspaperiin tartu, ei! Nohevana sitten teippasin paperit kiinni kärpäspaperilla. Reunoihin laitoin vähän jesseteippiä koristeeksi.
Lehmärintamalta ei muuta uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti