Paluu lomalta ei sujunut kovin iloisissa merkeissä. Aamulla oven edessä karsinoiden ulkopuolella makasi vasikka jäykkänä, niska taipuneena lähes nurin. Elossa se oli, ja karjakon tultua siirrettiin kaveri karsinaan ja laitettiin liivi lämmittämään. Kuulema eilen oli aamulla ollut normaali, illalla ei enää juonut. Karsinassa vasikka vain makasi, ei pystynyt edes päätään pitämään pystyssä. Lämpö oli normaali, ja sain avustamalla juotettua sille muutaman desin maitoa. Yhdeltätoista alkoivat ensimmäiset kouristukset: kyljellään maaten vasikka potki takajaloillaan, kuolasi, ja pää kääntyi taas kohti niskaa. Soitin heti emännälle, joka totesi että eläinlääkäri tulee iltapäivällä ja "saa katsoa vasikkaa silloin".
Iltapäivällä tilanne oli taas pahempi. Vasikan takajalat potkivat koko ajan, ja sen oli selvästi vaikea hengittää. Koska oireet olisivat voineet aiheutua B-vitamiinin puutteesta, vasikka sai pistoksena tiamiinia, jonka olisi pitänyt puolessa tunnissa vaikuttaa jos olisi vaikuttaakseen. Mutta valitettavasti nivel- ja napatulehduksen aiheuttanut bakteeri oli ilmeisesti päässyt aivoihin, ja kaunis, kilttiä kiltimpi vasikka jouduttiin lopettamaan.
Muille vasikoille päivä ei ollut juuri aurinkoisempi, sillä nekin saivat pistoksia ihan riittävästi. Iltapäivällä oli nimittäin nupoutuksia, ja vasikkalaan jäikin kasa torkkuvia lehmäsiä, toinen toisessaan kiinni. Toimenpidehän sinänsä on kivuton, vasikat rauhoitetaan ja sarvenalut puudutetaan kunnolla ennen polttoa. Sen lisäksi ne saavat pitkävaikutteisen kipulääkkeen, joten huomenna on taas tavalliset kinkerit menossa vasikkalan puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti