Aamulla ensin klo 6.50 huusi lypsyrobotin hälytys, joten juoksujalkaa robotille. Karjakko yritti kertoa missä on vika, mutta tekniikan osastolla eestin kieleni on vielä heikkoa. Piti siis itse mennä toteamaan, että letkuhan sieltä on irti. Karjakko sen sitten korjasi, kun annoin saman huoneen hyllyltä hänelle työkalulaatikon. Pyyhkäisin hikeä ja menin vaihtamaan navettahaalarin päälle, mutta keskellä kulkukäytävää möllötti vasikka. Karjakko kertoi iloisesti, että karsinassa ollut ensikko oli poikinut, ja että vasikka oli välillä viereisessä karsinassa kahden nuoren hiehon kanssa. Nielin kirosanat, ja jaloista kiinni pitäen raahattiin vasikka äipän luokse.
Hetken ehdin tekemään normaalihommia, kunnes karjakko tuli näyttämään, että rehuvaunun viereen lattialle oli ilmestynyt (mistä lie...) pieni vuori säilörehua. Ei muuta kuin Bobcatiin ja työntämään rehut pitkin ruokapöytää nuorkarjalle syötäväksi. Joko nyt päästään normihommiin?
Aamuvuoron olisi pitänyt jo loppua, ennen kuin päästiin ajamaan lehmiä lypsylle. Eiköhän joku
Iltavuoron jälkeen (jos selviän siitä hengissä) on 11 työpäivän putki ohi! Sen kunniaksi aamuruuan jälkeen lepääviä vasikoita, Jekku ylhäällä oikealla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti