Talossa 8 vuotta ollut karjakko muutti tänään aamulla pois, eli navetalla oli vain minä ja emäntä. Aamu meni silti melko rauhallisesti: ajoin rehuja, juotin vasikoita ja siivoilin. Kävin vintillä opettelemassa pyöröpaalin purkua Optimaalisella Karkearehun Purkumekanismilla eli heinähangolla huitomalla. Tiputin puoli paalia alas (ihan tarkoituksella!) navetalle, ja jaoin ruokintapöydälle. Aamuvuoron päätteeksi siivosin vielä ruokintapöydän työntelemällä rehut Bobcatilla reunoille elukoiden saataville.
Vasikat sentään jaksavat ja ehtivät aina aiheuttaa huolta. Eilen illalla niveltulehdukseen sairastunut lehmänen oli tänään jo jaloillaan, ja joi hyvin pullosta. Ryhmäkarsinasta löytyi yksi ripulitapaus, joka tosin on tainnut vain syödä vähän liikaa, sen verran pirteä otus muuten oli. Eilen syntynyt sonnipoika sen sijaan oli aamulla todella huonon näköinen. Se makasi kyljellään jalat suorana ja vapisi. Emä yritti töniä vasikkaa juomaan, ja ynisi sille hiljaa. Siivotessani karsinaa emä katseli minua, ja näytti pyytävän apua vasikan kanssa. Kävin hakemassa emännän. Vasikalla oli korkea kuume, joten se sai heti pistoksina lääkettä. Ternimaito piti juottaa letkulla, kun ei veltto vasikka jaksanut imeä. Lääke, ruoka ja emän läheisyys tekivät kuitenkin tehtävänsä: puoleen päivään mennessä sonni käveli pirteänä karsinassaan tutkien äipän rehuja. Sitkeä poika :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti