Kolme päivää vapaalla on nyt vietetty. Vasikkalassa kaksi isointa on siirretty ryhmäkarsinaan, jossa saavat opetella juomaan automaatista. Toinen on elämäänsä ihan tyytyväinen, toinen määki koko aamun kun oli ikävä vanhaan karsinaan. Kummasti auttoi, kun sai masunsa täyteen ja meni uusien kavereiden kylkeen päivätorkuille :) Johtaja on edelleen kipeä. Hänelle on eilen vaihdettu antibiootit, toivottavasti nyt alkaa toipua.

Aamu meni rauhallisesti, vain kaksi robottihälytystä ja yksi karkulainen, joka tosin ei kerennyt kuin puolen metrin päähän poikimakarsinastaan. Näytti leidi aamulla siltä, että voisi olla vasikka tulossa iltasella tai huomisaamuna. Viikon se on jo myöhässä, joten sonnia odotellaan. Saatte sitten taas vauvakuvia :)

Päivän ikäinen lehmänen

Aurinkoinen, lämmin ja rauhallinen sunnuntaiaamu. Eilen syntynyt lehmänen on päässyt jaloilleen, mutta poikimahalvauksen estämiseksi emä sai annoksen Bovikalc -kalsiumia. Eilen emä oli työntänyt kielen ulos, joka on kuulema ensimmäinen merkki kalsiumvajauksesta, ja tänään sen reisilihakset värisivät lehmän seisoessa. Kalsium välittää lihaksiin supistumiskäskyn, eli kalsiumvajauksessa lihaksista ikään kuin häviää voima, ja pahimmillaan lehmä halvaantuu, kunnes kalsiumtasapaino palautetaan.

 Myös vasikkalassa oli sairastapaus, kun Johtajan eilen paisunut nivel oli tänään selvästi pahempi. Niveltulehdus, johon karjakko antoi pyynnöstäni penisilliiniä. Napakin oli tulehtunut (siitä niveltulehdus varmaan on saanut alkunsa), joten siihen laitettiin desinfioivaa lääkettä. Johtaja joi kyllä aamulla hyvin, ja oli pirteä päivällä, joten toivon hyvin, hyvin, hyvin hartaasti ettei sitä odota sama kohtalo kuin aivotulehduksen saanutta sonnipoikaa toissapäivänä.

Muuten vasikat ovat toipuneet nupoutuksesta. Kuiviketurve lentää, kun vasikat leikkivät, pukkihyppelevät ja säntäilevät keskenään :)

Maistaakko heinää vai ei, kas siinä Julisteella pulma

Mr Murphy, you there?

Aamulla meni rehuvaunu rikki, kuljetin ei toiminut eikä repijämoottori. Emäntä neuvoi tiputtamaan rehut lattialle, ja jakamaan Bobcatilla, jossa sitten menikin rattoisasti aikaa, hermoja ja polttoainetta. Lehmiä oli pitkä lista vietävänä lypsylle, koska yöllä molemmat robotit olivat menneet kiinni (mikä lie aiheuttanut hälyt), ja vasta kuudelta aamulla käynnistyivät taas. Tottakai maitoautokin tuli vasta yhdeksältä aamulla, joten robotit olivat kiinni myös klo 9-10 tankkipesun takia.

Iltapäivällä sitten rehuvaunu toimi, ja sain ajettua nuorkarjalle yhden satsin rehua. Kun olin täyttämässä vaunua lehmiä varten, poksahti lastauspöydän kuljetinketju komealla pamauksella katki. Yksi portti on lisäksi vinksallaan, eikä sitä saa kiinni, yksi vesiastia vuotaa ja yhteen on lehmä pissinyt... No kuitenkin, tunnin, puolentoista päästä lastauspöytä saatiin korjattua, ja lehmät saivat vihdoin ruokaa. Sitä ennen karjakko tuli huutelemaan jotain, ja vasta kun menin katsomaan, tajusin mikä on hätänä: lehmä yrittää poikia parteen. Pienellä hopulla ajettiin lehmä karsinaan, jonne tunnin päästä tupsahtikin nätti lehmävasikka.

Eilen nupoutetut vasikat olivat tänään vielä vaisuja, torkkuivat enimmäkseen ja kävivät välillä vähän syömässä. Kävin tervehtimässä heitä kyllä, mutta jopa Juliste oli haluton syömään edes yhtä hanskaa, eikä Jameson puskenut kertaakaan. Pienet raukat :(

Ei vasikoiden päivä

Paluu lomalta ei sujunut kovin iloisissa merkeissä. Aamulla oven edessä karsinoiden ulkopuolella makasi vasikka jäykkänä, niska taipuneena lähes nurin. Elossa se oli, ja karjakon tultua siirrettiin kaveri karsinaan ja laitettiin liivi lämmittämään. Kuulema eilen oli aamulla ollut normaali, illalla ei enää juonut. Karsinassa vasikka vain makasi, ei pystynyt edes päätään pitämään pystyssä. Lämpö oli normaali, ja sain avustamalla juotettua sille muutaman desin maitoa. Yhdeltätoista alkoivat ensimmäiset kouristukset: kyljellään maaten vasikka potki takajaloillaan, kuolasi, ja pää kääntyi taas kohti niskaa. Soitin heti emännälle, joka totesi että eläinlääkäri tulee iltapäivällä ja "saa katsoa vasikkaa silloin".

Iltapäivällä tilanne oli taas pahempi. Vasikan takajalat potkivat koko ajan, ja sen oli selvästi vaikea hengittää. Koska oireet olisivat voineet aiheutua B-vitamiinin puutteesta, vasikka sai pistoksena tiamiinia, jonka olisi pitänyt puolessa tunnissa vaikuttaa jos olisi vaikuttaakseen. Mutta valitettavasti nivel- ja napatulehduksen aiheuttanut bakteeri oli ilmeisesti päässyt aivoihin, ja kaunis, kilttiä kiltimpi vasikka jouduttiin lopettamaan.

Muille vasikoille päivä ei ollut juuri aurinkoisempi, sillä nekin saivat pistoksia ihan riittävästi. Iltapäivällä oli nimittäin nupoutuksia, ja vasikkalaan jäikin kasa torkkuvia lehmäsiä, toinen toisessaan kiinni. Toimenpidehän sinänsä on kivuton, vasikat rauhoitetaan ja sarvenalut puudutetaan kunnolla ennen polttoa. Sen lisäksi ne saavat pitkävaikutteisen kipulääkkeen, joten huomenna on taas tavalliset kinkerit menossa vasikkalan puolella.

Mustelmakokoelma karttuu

Ainahan se on kiva päästä vapaalle, mutta on päiviä, joiden jälkeen on erityisen kiva päästä pois töistä. Vaikka sitten vain pariksi päiväksi.

Aamulla ensin klo 6.50 huusi lypsyrobotin hälytys, joten juoksujalkaa robotille. Karjakko yritti kertoa missä on vika, mutta tekniikan osastolla eestin kieleni on vielä heikkoa. Piti siis itse mennä toteamaan, että letkuhan sieltä on irti. Karjakko sen sitten korjasi, kun annoin saman huoneen hyllyltä hänelle työkalulaatikon. Pyyhkäisin hikeä ja menin vaihtamaan navettahaalarin päälle, mutta keskellä kulkukäytävää möllötti vasikka. Karjakko kertoi iloisesti, että karsinassa ollut ensikko oli poikinut, ja että vasikka oli välillä viereisessä karsinassa kahden nuoren hiehon kanssa. Nielin kirosanat, ja jaloista kiinni pitäen raahattiin vasikka äipän luokse.

Hetken ehdin tekemään normaalihommia, kunnes karjakko tuli näyttämään, että rehuvaunun viereen lattialle oli ilmestynyt (mistä lie...) pieni vuori säilörehua. Ei muuta kuin Bobcatiin ja työntämään rehut pitkin ruokapöytää nuorkarjalle syötäväksi. Joko nyt päästään normihommiin?

Yöllä poikinut ensikko ei päästänyt vasikkaa avustusyrityksistä huolimatta nisälle. Vasikan on saatava neljän tunnin kuluessa ternimaitoa, muuten sen vasta-aineet eivät enää imeydy. Kiire siis alkoi olla, koska ei ollut tietoa oliko pikkukaveri juonut ollenkaan. Varmistin jatkotoimenpiteet emännältä, hain kannulypsykoneen ja valmistauduin lypsyhommiin. Sorkkaahan sieltä tuli, ja aidankin kanssa tein lähempää tuttavuutta, kunnes karjakko tuli lypsämään. Vasikka sai ternimaitoa, ja heti suurtoimenpiteemme jälkeen nousi tyytyväisenä ylös ja tissille...



Aamuvuoron olisi pitänyt jo loppua, ennen kuin päästiin ajamaan lehmiä lypsylle. Eiköhän joku ¤/)#("/#/(/"" kanttura  nuori lehmä yrittänyt hypätä allekirjoittaneen selkään, joten pamautin ohimoni edessä olevan lehmän istuinluuhun.


Iltavuoron jälkeen (jos selviän siitä hengissä) on 11 työpäivän putki ohi! Sen kunniaksi aamuruuan jälkeen lepääviä vasikoita, Jekku ylhäällä oikealla:

Suomi - Eesti keel

Tässä pientä apua teille muille, joita toivottavasti ei ole, jotka yritätte opettaa eestinkieliselle ihmiselle suomeksi robottinavetan saloja (feat Google Translator):
Lehmä = lehm
Hieho = mullikas
Vasikka = vasikas
Maito = piim
Maitoa vasikoille = piima vasikatele
Heinä = juulis
Säilörehu = silo (huom, ilmeisesti myös siilo = silo?)
Rehu = sööda
Tiiviste = tihend
Lypsy = lüpsmine
Lypsyrobotti = lüpsirobotite
Rehuvaunu = söödajagajad
Karsina = sulu (Take us in, Mr Karsina!)
Synnyttää = tekitab

Semmost tänään. Aamulla oli lehmä ruokintapöydällä, ja vatsa ilmalaivan kokoisena se vaappui pois kun ajettiin mokoma takaisin pihaton puolelle. Rehuvaunun kuljetin hajosi eilen ja tänään, mutta joku näppärä kaveri pajan puolelta sen kävi korjaamassa. Ja nyt mulla on täällä asunnossa kärpänen. Sen siitä saa kun pitää ikkunaa auki.

Kun jalat on haikeet

Tänään aloitti navetalla uusi karjakko, mukava ja kokenut nainen lätäkön toiselta puolen eli Virosta. Työympäristöstä tuli kertaheitolla kaksikielinen: minä puhun suomea ja hän eestiä. Olen vasta oppinut sanastoa suomeksi, niin yritä tässä nyt ymmärtää sitä myös viroksi! Jalat on haikeet, lahti on kiinni, vasikoille viedään piimää ja lehmällä on peräpäässä ravi. Sehän selvä. Ja kun en itsekään aina ole 100% varma siitä mitä teen, ei ole kovin varma olo opettaa - etenkään kun yleensä en ymmärrä mitä karjakko kysyy.

Sain tänään ihanan selkähieronnan kesken työpäivää! Seurallinen lehmä tuli tönimään, ja turvallaan töykki selkää ja hartioita juuri sopivasti. Kiitokseksi rapsuttelin häntä sitten korvanjuuresta ja hieroin säkää. I scratch your back, you scratch mine :)

Eipä tässä muuta, tällä mennään. Kolme päivää vielä duunia, ja sitten kaksi vapaata!