...0!

Harjoittelu on viimeistä iltanavettaa vaille tehty. Paljon olen oppinut, mutta myös monen monta kysymystä on herännyt, tuskin olen muistanut puoliakaan niistä kysyä. Teknistä osaamista on kertynyt lypsyroboteista, juottoautomaatista ja rehuvaunusta, ja nautojen käsittely ja tarkkailu alkaa olla jo tutumpaa. Kaikkiaan kesä on ollut antoisa iloineen ja murheineen. Muutaman sairaan ja käsiin kuolevan vasikan seuraaminen vahvisti halua pysyä tällä alalla, ja omalta osaltani tehdä työtä sen eteen, että yksikään pieni naudanalku ei enää kärsi samaa. Toisaalta terveiden vasikoiden riehakkaiden leikkien seuraaminen piristää päivän kuin päivän.

Erittäin lämmin kiitos teille, jotka olette blogia enemmän tai vähemmän useasti käyneet lukemassa. Toivottavasti allekirjoittaneen toilailuiden seuraaminen on tuonut hupia, ja ehkä jotain karjanhoidostakin on jäänyt mieleen. Kiitos myös isäntäväelle ja tilan työntekijöille sekä vakiovieraille (jotka tosin eivät blogista tiedä, ja ehkä parempi niin), ja tietysti

kiitos harjoittelutilan 

(upeat, ihanat ja välillä niin raivostuttavan puupäiset)

 lehmät, hiehot ja vasikat!