Hullun hiehon saaga jatkuu

Olipas rauhallinen ja aurinkoinen sunnuntai! Aamunavetta meni rutiinilla ja ilman kommelluksia, vaikka ylimääräistä työtä tuotti pikkutankin (maitotankki, jossa pidetään vasikoille annettava maito kylmänä) käsin tehtävä pesu ja imemisen estorenkaan laitto yhdelle lehmälle. Imemisenesto on siis muovinen tai metallinen puoliympyrä, joka laitetaan muiden utareita imevän lehmän nenään. Se ei mene sierainten väliseinästä läpi. Renkaan reunalla olevat piikit voi asettaa joko ylös- tai alaspäin, jolloin ne pistävät joko imettävää lehmää (jolloin se itse häätää imijän pois) tai imevän lehmän nenää. Imeminen pitää estää, koska kun lehmän vedintä imetään, vedinkanava (maidon ulostuloreitti) pysyy avoimena. Silloin sinne pääsee herkästi bakteereita, ja utare tulehtuu.

Aiemmin mainittu "hullu hieho" Eerika on rauhoittunut. Se käy vasikkakarsinan portilla haistelemassa vasikkaansa, mutta pikkuista ei emä enää kiinnosta. Yleensä jo vuorokauden vieroitettuna ollut vasikka jättää karsinan viereen tulleen emänsä huomiotta. Jokatapauksessa Eerika kieltäytyi aamulla menemästä lypsyrobotille. Illalla sitten ohjattiin ja jahdattiin ja maaniteltiin ja karjuttiin ja houkuteltiin sitä puolisen tuntia.  Lopulta karjakko juoksi hölkkäävän lehmän perässä navetan käytävää pitkin, ja Eerika-parka ehti jarruttaa vasta kun etujalat olivat jo lypsyrobotin puolella. Hetken se mietti, kehtaisiko vielä pakittaa, mutta menipä sitten kuitenin lypsylle ja syömään robotin antamaa väkirehua. Päästyään pois robotilta...
... se kääntyi 180 astetta ja yritti takaisin uloskäyntiportista.
Jos vaikka saisi lisää sitä hyvää rehua?

Lauantaikuulumisia

Miksi sä olet siinä jos
sulla ei ole maitoa?

Eilinen meni muistaakseni melko rutiinilla. Muutamia lehmiä siemennettiin, varsin kansainvälisissä tunnelmissa. Seminologilla oli nimittäin mukanaan ranskalainen opiskelijapoika, varmaan alta 18v, joka puhui heikkoa englantia. Minun piti sitten selittää hänelle navetasta, kun muilla ei (muka) kielipää riittänyt. Välillä karjakko kävi puhumassa meille viroa...

Eilen piti viedä minut telonut hieho lypsyrobotille, kunhan se ensin oli saanut rauhoittavaa lääkettä. Eihän se raukka päässyt edes karsinasta ulos, kun silmät lupsuivat kiinni ja jalat meinasivat pettää alta.. hänet lypsettiin sitten kannukoneella karsinassa. Tänään lehmä oli jo rauhallinen, joten neiti ajettiin kolmen naisen, kahden köyden ja kahden lantakolan avulla robotille. Kun ei neitiä huvittanut niin ei huvittanut! Meni se sitten lopulta, ja varmaan olokin helpottui kun utare tyhjeni.

Tänään olikin aamulla ensin siivousta, sitten siemennyksiä, ja sitten kiskottiin taas vasikkaa joka päätti tulla peffa edellä. Sonnihan sieltä tietysti tuli, pääsee aikanaan kahdelle edelliselle sonnipojalle seuraksi. Ilta meni muuten nopeasti ja mukavasti, mutta salamatkustajana paitani alle eksynyt hämähäkki ehti puremaan muutaman kerran, ennen kuin sain sen ... tuota... sanotaan nätisti että sain sen pois. Jäljet ovat kuin hyttysenpuremasta, mutta ei kutia vaan pistää. Argh!

Hieho höyhensaarilla
(lehmät nukkuvat syvää unta  ~4h päivässä, noin 15 min kerrallaan)

 

Masuista päätellen ruokalepo on paikallaan

Tänään syntynyt sonni, turkki vielä märkä

Turpakeikkaa ja tiineyksiä

Eilen illalla opittua: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Vuoden työturvallisuusvinkki: älkää koskaan laittako porttia kiinni, kun menette vastapoikineen ensikon karsinaan. Jättäkää aina itsellenne hätäpoistumistie. Sitten ei tarvitse kieriä maassa, kun hieho käyttää teitä rättinä siivotakseen lattian ja metalliaidat. Karjakonkaan ei tarvitse avata porttia, jotta voitte ryömiä ulos karsinasta, kun ette jaloillennekaan pääse. Jos sitten vielä selviätte kokemuksesta mustelmilla, älkää lototko: hyvä onnenne on käytetty loppuun.Kyseinen ensikko on muuten tänään hyökkinyt kaikkien päälle, jotka pysähtyvät liian kauaksi karsinan lähelle. Se ei eilen antanut vasikkansa juoda, joten vasu oli yön toisen (kohta poikivan) lehmän hoivissa. Aamulla vasikka sai emältään maidon sijasta potkun, joten lapsi on nyt turvassa omassa karsinassaan levottoman emän kieppuessa hormonimyrskyssään.

Tänään aamulla tuli asentaja laittamaan uuden vasikoiden juoma-automaatin! Se on superhieno, uusi, punainen ja kiiltävä Lely Calm. Toivottavasti joku joskus opettaa miten sitä käytetään, koska illalla vasikoiden pitäisi taas saada maitoa tästä uudesta härvelistä. Asentajan mukaan uusi automaatti on "hyvin samanlainen kuin edellinen, paitsi vähän erilainen". Selvä, selvä... Jännitys jatkuu illalla, kun eläinlääkäri tulee tekemään tiineystarkistuksia. Kierrellään siis ympäri navettaa etsimässä lehmiä, avustamassa tohtorineitiä ja merkkaamassa ylös onko siemennys tärpännyt vai ei.

Niin, ja tietysti juotetaan sitä pientä hullun hiehon vasikkaa, ja rapsutellaan ja lässytetään sille. Ettei jää traumoja. Kenellekään.

Jaha, pomo soittaa. Pitää mennä katsomaan miten vasikoita juotetaan. Moikka!

Vasikkavideoita

Jo muutaman päivän itsekseen mörissyt ja huimaan kokoon paisunut lehmä poiki tänään. Ehdittiin karjakon kanssa jo arvella, tulisiko sieltä sittenkin kaksi vasikkaa, kun emä ei meinannut muutama viikko sitten mahtua pihaton portistakaan. Mutta yksi siellä vain oli, lähes yksivärinen reipas sonni, jota emä alkoikin pian hoitaa. Toisin kuin sonnit yleensä, tämä kaveri oli jo parissa tunnissa jalkeilla. Utareen löytämisessä tarvittiin tosin vähän apua, mutta löytyi sekin lopulta.

  

 Muutkin vasikat ovat pärjänneet hienosti, ja pienimmät ovat alkaneet juomaan automaatista varsin ahneesti maitoa. Aamunavetan alkaessa klo 7 tarkistan välillä vasikkakohtaiset juodut maitomäärät, ja muutamalla on siihen mennessä jo koko päivän annos (5-7 litraa) juotuna... Nälkä ei kuitenkaan pääse yllättämään, sillä vasikoilla on aina heinää ja säilörehua saatavilla. Aamuisin saavat lisäksi viljaa ja tiivisterehua. Jopa Jekku, 2,5 kuukauden kypsässä iässä, pysyttelee enimmäkseen kuivarehussa. Alussa Jekullakin oli ongelmia tajuta mistä kohtaa se maito oikeastaan tulee...

PS. Emännän poika ei olekaan perämies, eikä "B-rapun poikia"! "Peremees" tarkoittaakin isäntää!

Lely lypsää

Koska aamunavetalla ei tapahtunut mitään kummempaa, paitsi että maitoauto oli puoli tuntia myöhässä, saatte ihmetellä lypsyrobottia toiminnassa: http://youtu.be/gLUrhz59rlM

Kolmekymppiset!

Tämän päivän jälkeen harjoittelua on jäljellä 30 työpäivää! Hyvillä mielin palasin vapaalta viikonlopulta aamulla navettaan. Olin kuullut, että vasikoita on lähdössä, mutta pahalta se silti tuntui nähdä toimistossa kuitti kolmen sonnivasikan myynnistä teurastamolle. Ei auta ajatella, että matka tehtiin mukavassa autossa ja että Paimio on kuulema eläinystävällinen teurastamo. Eivät ole enää pojut nykimässä hihaa, kun käyn vasikkalassa siivoamassa :(

Myös lehmiä lähti liikenteeseen tänään, kun ummessa olevia lehmiä (ei-lypsäviä, jotka odottavat poikimista) ajettiin laitumelle. Viitisen lehmääkö sinne nyt meni, ja yksi tuotiin paluupostissa navettaan poikimaan. Nyt on siis kaksi joiden vasikoimista odotellaan, toinen on jo myöhässä joten sieltä tullee sonnimulli. Yrtti sen sijaan saattaisi tehdä lehmän. Pitääkin alkaa miettiä yrtteihin liittyvää, j:llä alkavaa nimeä ipanalle.

Niin, vasikoiden nimeämisestä en varmaan olekaan maininnut. Suomessa lypsylehmien vasikoiden nimi alkaa vuosittain vaihtuvalla kirjaimella. Nyt on J-vuosi, joten vasikat saavat j-kirjaimella alkavia nimiä, kuten Jekku, Johtaja ja Juliste. Ensi vuoden vasikat ovatkin K:lla alkavia, aakkosjärjestyksen mukaisesti. Vierasperäisiä kirjaimia ei käytetä. Jos siis naudan nimi on vaikka Eeva, voi laskea sen olevan noin kolmevuotias (E, F, G, H, I, J). Kolmevuotiaana lehmä yleensä on jo poikinut, joten sitä voi kutsua lehmäksi, ja tiedetään silloin että sillä on myös vähintään yksi vasikka. Nimi kertoo siis paljon!

Loppuun vielä kuvasaastetta tältä päivältä.

Juuri poseeraa

Kuten sanottu, kasa on vasikoiden luontainen olomuoto.

Tältä näyttää lypsyrobotti takaa.

Jatkolla on asiaa.

Juliste iltapalalla

 Normipäivä. Jaettiin rehuja, vietiin laiskoja lypsylle jne. Uusimmat vasikat (molemmat alle viikon ikäisiä) on siirretty ryhmäkarsinaan, ja vähitellen opetellaan niiden kanssa tuttipullosta ja juoma-automaatista juomista. Juoma-automaatin hankaluus on siinä, että tuttia pitäisi imeä hetken aikaa, ennenkuin maito kerkeää letkusta vasikalle asti. Pienen, nälkäisen lehmänalun kärsivällisyys vaan loppuu yleensä muutaman sekunnin jälkeen, joten opettelemisessa on vähän haastetta.

Ai niin, korjasin juomavesialtaan, kun se laski vettä kokoajan yli. Koho, joka mittaa vedenpinnan korkeutta, oli jotenkin kääntynyt, ja luuli että kokoajan on vesi lopussa. Tilanhoitajalta opittu kikka, kiitokset siitä!

Terveellinen ja kuitupitoinen aamupala

Aamupalan jälkeen on hyvä levähtää