Yksi on jälleen poissa. 2.6. syntynyt sonnivasikka löytyi aamulla kuolleena penisilliinikuuristaan huolimatta. Vasikan sairautta tai kuolinsyytä ei ole tiedossa. Valitettavasti vasikat, sonnit etenkin, ovat "sivutuotteita", joten niihin ei juuri eläinlääkäreiden aikaa uhrata. Koko eilisen päivän emä seisoi vasikkakarsinan vieressä ynisten vasikalleen, ja vielä tänä aamunakin se oli paikallaan, tuijottaen jo kuollutta vasikkaa. Nyt on karsinaan levitetty desinfiointiainetta, ja tulevia poikimisia aion valvoa talon tavoista huolimatta.

Muu elämä jatkuu, ja vasikoiden etenkin. Säilörehua menee isommille jo reippaasti, ja pienemmät eivät mielestään saa ikinä riittävästi maitoa. On myös hyvä aika ajoin tarkistaa, tulisiko sitä maitoa hoitajan taskusta, polvesta tai haalarin takamuksesta. Jos maitoa ei tule, kunnon pääpusku saattaa vauhdittaa prosessia (emällä näin kävisikin, maidonantirefleksi käynnistyy vasikan töniessä emän utaretta). Mutta nyt on aika lähteä iltavuoroon siivoamaan, sillä lehmien siirryttyä osin viherrehuun siivottavaa todellakin tulee olemaan...