Eilen menikin iltanavetta vähän pitkäksi, kun sähköt katkesivat tunniksi. Onneksi lypsyroboteissa olevat sähkökäyttöiset portit avautuvat sähkökatkon aikana, niin sain käsin kammettua portin auki ja robotissa panikoivan lehmän ulos. Mikään laite ei ilmeisesti vaurioitunut, koska kaikki pelasi nätisti kun sähköt sitten palasivat.
Tänään oli rauhallinen päivä, ei mitään erikoista. Tai niin luulin, kunnes karjakko lähti puoli seitsemältä matkaamaan Viroa kohti, ja jäin yksin navetalle. Siinä vaiheessa tajusin, että yksi vasikka on piikittämättä (sillä on penisilliinikuuri) ja lehmälle pitää antaa lääkettä. Olenko tehnyt kumpaakaan aiemmin? En. Satuinko juuri päivällä kysymään, miten vasikka rokotetaan? Kyllä. Olenko neulakammoinen? Tottahan toki! Joten eikun tuumasta toimeen. Vasikka sai 5 ml penisilliiniä lihakseen, eikä ottanut edes nokkiinsa.
Lehmä olikin pelottavampi tapaus. Sillä on utaretulehdus, johon saa vetimen sisään annettavaa lääkettä (vetimet on siis utareen niitä osia, joista maito tulee ulos). Toissapäivänä lääke saatiin annettua, kun lehmä oli parressa, köydellä kiinni ja toisella köydellä oli nostettu yksi jalka ylös, ettei lehmä potki. Silti se teutaroi kuin paraskin rodeohärkä. Eilen riitti, että lehmän ajoi karsinaan ja laittoi päästään kiinni ruokintapöytään. Tänään reippaana ensikertalaisena sitten odotin, että lehmä seisoo syömässä, täysin vapaana muiden lehmien seassa, ja kävin laittamassa lääkkeen vetimeen ilman sen kummempia köyttämisiä ja kiinnittämisiä. Yksinkertaista, kun pitää mielessä että eläinten kanssa salaisuus on usein se, ettei asioista tehdä numeroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti