Ei se juoma-automaatti ihan korjaantunutkaan. Siitä on nimittäin pesuaineen letku poikki, eikä lyhyt elektrodi toimi. Automaatti ei siis pese, ja luulee, että kupissa on koko ajan maitoa, vaikka se kumisisi tyhjyyttään. Lähtiessäni aamunavetalta sanottiin, että huoltomies on "tulossa pian". Onneksi suurin osa nassikoista syö jo rehua melko hyvin, joten jätin niille pienen vuoren heinää ja säilörehua mutusteltavaksi.

Vähemmän kultaiset ja pienet vasikat (tunnetaan myös nimellä "*keleen elukat" ja "nuorkarja") olivat taas vauhdissa, kun karjakon kanssa siivottiin niiden karsinoita. Karjakkohan fiksuna suostui hommaan vasta kun oli saanut kaikki nuoret ruokintapöytään kiinni. Siinä kyllä menee koko homman sielu.. mikä olisi kivempaa, kuin olla 5-8 lehmän töykkimänä ja syötävänä samalla, kun yrittää kiskoa lantakolaa yhden lehmän suusta pois?

Tänään sitten selvisi, miksi karjakko on ollut vähän haluton tekemään päätöksiä tai reagoimaan ylipäätään mihinkään, ja miksi hän käy kyselemässä minulta mitä pitää tehdä. Hän oli tullut Suomeen pelkästään lypsytöihin - ei siivoamaan, siirtelemään eläimiä, jakamaan rehuja, tarkkailemaan kiimoja, soittelemaan siementäjälle ja eläinlääkärille, korjailemaan lypsyrobotteja ja myllyjä jne. In Finlan we have this thing called Reilu Meininki...