Normipäivä. Jaettiin rehuja, vietiin laiskoja lypsylle jne. Uusimmat vasikat (molemmat alle viikon ikäisiä) on siirretty ryhmäkarsinaan, ja vähitellen opetellaan niiden kanssa tuttipullosta ja juoma-automaatista juomista. Juoma-automaatin hankaluus on siinä, että tuttia pitäisi imeä hetken aikaa, ennenkuin maito kerkeää letkusta vasikalle asti. Pienen, nälkäisen lehmänalun kärsivällisyys vaan loppuu yleensä muutaman sekunnin jälkeen, joten opettelemisessa on vähän haastetta.

Ai niin, korjasin juomavesialtaan, kun se laski vettä kokoajan yli. Koho, joka mittaa vedenpinnan korkeutta, oli jotenkin kääntynyt, ja luuli että kokoajan on vesi lopussa. Tilanhoitajalta opittu kikka, kiitokset siitä!

Terveellinen ja kuitupitoinen aamupala

Aamupalan jälkeen on hyvä levähtää

Virossa kaikki on paremmin

Sen perusteella mitä karjakon puheista olen ymmärtänyt, Virossa todellakin kaikki on paremmin. Lähes aina kun hän oppii jotain uutta, tai oppii miten jokin asia Suomessa tehdään, alkaa kiivas selitys siitä miten asia Virossa menee ja miksi se on parempi niin. Karjakon Korkeimman Totuuden mukaan Virossa on parempaa se, että
- vasikoilla on paremmat kaulapannat
- lehmät lopetetaan piikillä, ja sen saa tehdä muukin kuin eläinlääkäri
- rehu pidetään laakasiilossa eikä tornissa, joka on aina rikki
- vasikat nimetään paremmin
- hiehoa ei siemennetä niin usein kuin Suomessa, jos se ei heti tule tiineeksi
- navetan työt ovat selkeämpiä ja vastuut tarkasti jaettu
- juoma-automaatit ovat uusia ja toimivia
- työ- ja vapaapäivät on selkeästi jaksotettu
- kivennäisiä annetaan enemmän
- umpeenpano toteutetaan helpommin ja nopeammin
- kesäisin on parempi sää, eikä talvellakaan ole kylmä
- metsämansikoita kasvaa missä vaan.

Luultavasti olen jo unohtanut monen monta listan kohtaa. Jokatapauksessa alan olla sitä mieltä, että  hyveellisen elämän elänyt ihminen syntyy kuolemansa jälkeen uudelleen virolaisena.

Maanantaikappale

Kahden vapaapäivän jälkeen palasin seitsemältä aamulla navettaan. Jo ennen kuin pääsin sisään, hälytyslaitteen vinkuna kertoi että roboteilla on ongelmia. Kuittasin hälytykset, ja robotit alkoivat toimia normaalisti.. paitsi että toinen piti kummallista suhinaa. Syyksi paljastui puoliksi haljennut paineilmaletku, jonka korjasin, ennenkuin lähdin laittamaan vasikoiden juoma-automaattia pesuun. Sekin meni muutamaan kertaan virheeseen, ennenkuin pesu lähti oikeasti käyntiin.


Kun tärkeimmät oli saatu tehtyä, lähdin pihaton puolelle (eli lehmien sekaan) ajaakseni muutaman laiskimuksen lypsylle ennen maitoauton tuloa. Yllätys oli melkoinen, kun toisen lantakäytävän päästä löytyi likainen, märkä ja tärisevä vasikka! Kiljuin karjakkoa apuun, ja tulihan se sitten kun riittävästi huusin (ei se tajunnut että on jotain hätää, kun ei suomea ymmärrä). Karjakko yritti kieltää pesemästä vasikkaa ("Virossa näin kun pestiin, ei jäänyt henkiin ei jäänyt"), mutta siitä huolimatta huuhtelin pikkuisen lämpimällä vedellä ja kuivailin, ennenkuin ipana siirrettiin kuivaan karsinaan emänsä kanssa. Tyttö sai vielä vasikkaliivin päälle, ja karjakon avustuksella sai ternimaitoa. Sen voimalla olikin hyvä käpertyä kuivaan ja puhtaaseen nurkkaan päivätorkuille :)


PS.Karjakon versio vasikkatarinasta emännälle meni vapaasti suomentaen näin: "Eilen tarkistin emän, sillä ei ollut vielä utaretta, joten en uskonut että se poikii. Kun tänään tulin tänne ja näin vasikan, olin aivan shokissa!"

Tervetuloa, uusi kaveri!

Aamulla kävi haikara! Toi kauan odotetun vasikan, joka tietysti osoittautui sonniksi (myöhässä syntyneet useimmiten on sonneja). Kolmen ihmisen voimin sitä kiskottiin ulos, kun iso poika päätti tulla peppu edellä. Karsinan lattialle ei kuitenkaan tullut pirteää määkijää, vaan eloton otus. Emäntä alkoi välittömästi elvyttämää painelemalla vasenta kylkeä olkaluun takaa, ja suusta pyyhittiin limaa jotta vasikka saisi hengitettyä. Kun se ei tehonnut, vasikka nostettiin karsinan aidan päälle, takajalat yhdellä ja muu kroppa toisella puolella. Sillä saatiin lima ja sikiöpussin vesi ulos keuhkoista. Puolen minuutin kuluttua vasikka nostelikin jo päätään ihmeissään, ja pääsi takaisin maahan emän nuoltavaksi!

Iltapäivällä sonnipoika oli jo reippaasti pystyssä. Emä päästi sen utareellekin, kun karjakko kävi vähän maanittelemassa. Kaikki siis hyvin siltä osin, joten hyvillä mielin pääsin kokonaisen kahden päivän vapaalle, 12 päivän työputken jälkeen :)

Video emästä hoitamassa 20 min ikäistä vasikkaansa:

Aaaaah... onpa mukavaa olla töissä, kun saa rauhassa tehdä ja ajatella! Ei ole vähän väliä joku kysymässä "Mitä sä teet? Mitäs nyt?". Voin hakea lehmät lypsylle itse, eikä tarvitse ensin kertoa mitä lehmää etsin, ja sitten mistä sen löytää. Kukaan ei tuijota selän takana jos korjaan jotain, eikä naureskele jos joku ei onnistu. Kukaan ei hoe "oijoijoijoi", eikä ala valita muutaman minuutin välein kuinka on kuuma / kylmä / mikään ei toimi. Ei tarvitse säikähtää että jotain on sattunut, kun kuuluu kovaääninen valitus, vaikka paidalle on vain roiskahtanut lehmänsontaa. Kukaan ei hoe "älä tee noin älä tee ei saa älä tee", vaikka olisin kenties ehkä mahdollisesti kuullut jo ensimmäisellä kerralla. Mainio aamupäivä! :)

Asiaan mitenkään liittymättä, karjakolla oli tänään vapaapäivä.

Kaksi päivää lomaan ja kaikki hyvin

Rauhallinen aamu. Miinusta: siilo lakkasi antamasta rehua ennen lähtöä, kuten eilen ja toissapäivänä. Plussaa: vasikat ovat opetelleet kiltisti käymään juoma-automaatilla. Eivät enää karju nälkäänsä kun kävelen ohi, ja entistä harvempi mutustaa hihaa tai lahjetta kun käyn karsinassa siivoamassa.

Johtaja voisi ottaa rapsutuksia heinänsä kanssa

Rivi / kasa: Vasikoiden luonnollinen olomuoto

Sonni auttaa Juonta turkinhoidossa

Eilinen meni rutiinilla. Aamua tosin varjosti se, että jo toissapäivänä mykäksi mennyt tornisiilon purkain oli aamullakin mykkä, joten eläimet joutuivat odottamaan aivan liian pitkään. Vasta kymmeneltä aamulla saatiin rehut pöytään, ja ne sitten syötiin salamannopeasti, joten seuraavat 1,5 tuntia ajettiin rehua. Onneksi mitään ei ollut rikki, siilosta oli vain palanut sulake. Oletuksena oli, että siilo oli täyttynyt epätasaisesti, joten purkaessa tuli liikaa vastusta ja se poltti sulakkeen. Teoria pitänee paikkansa, koska tänäänkään ei päivällä enää tullut rehunkorttakaan siilosta ulos...

Tänään lähti kaksi lehmää kahden tunnin ajelulle kohti Paimion teurastamoa. Toisella lehmällä on pitkään ollut paranematon utaretulehdus, ja toisella utaretulehdus vei maidot kokonaan. Teurasauto oli siisti ja viileä, lehmillä omaa tilaa ja eläintilan pohjalla oli puhdasta, tuoksuvaa puupurua. Lehmien tilat oli rajattu korkeilla, ehjillä metalliaidoilla, niin että eläimet eivät voi kiusata toisiaan tai kaatua toistensa päälle matkan aikana. Itse teurastamoa tuottajatkin ovat emännän mukaan sanoneet eläinystävälliseksi - mitä se sitten teurastamon kyseessä ollessa tarkoittaakaan. Netistä ei löydy teurastamosta muita tietoja kuin Ylen uutisia, jotka kertovat taannoisesta tulipalosta ja sen jälkeen tehdystä suuresta korjausurakasta.

Ai niin, vein laitumelle kivennäisiä. Seitsemästä lehmästä löysin kaksi. Iso laidun, korkea heinä ja lyhyt minä ei ole kovin käytännöllinen yhdistelmä.