"Hups"

Laitoin aamulla vasikoiden maitoautomaatin pesuun, kuten yleensäkin. Annoin ipanoille heinää syötäväksi, kun maitoahan ei pesun aikana saa. Kesken pesun näyttöön ilmestyi teksti "virhe", eikä uudelleenkäynnistystenkään jälkeen automaatti suostunut toimimaan. Hups. Kävin pyytämässä korjausapua, ja tekninen hemmo lupasi tulla "kunhan jakaa rehut". Aloin sitten epäillä, olisinko vahingossa tönäissyt automaatin vesihanan kiinni, joten käänsin kevyesti hanaa. Vesiputki katkesi hanan yläpuolelta iloisesti rasahtaen. Hups, osa 2. Parempien työkalujen puutteessa kiersin ilmastointiteippiä putken ympäri niin, että vesi ei sentään lennä joka suuntaan. Koko vesiputken olisi tietysti voinut sulkea toisesta hanasta, paitsi että se oli noin 2,5m korkeudessa, eikä siinä ollut hanan kahvaa ollenkaan.

Että tältä pohjalta.

EDIT: Kun putki illalla korjattiin, putkimies (torumees eestiksi) totesi putken ruostuneen tukkoon. Ei siis ihme, että automaatiin ei tullut vettä pesua varten, ja että putkikin sitten katkesi...

Yksi on jälleen poissa. 2.6. syntynyt sonnivasikka löytyi aamulla kuolleena penisilliinikuuristaan huolimatta. Vasikan sairautta tai kuolinsyytä ei ole tiedossa. Valitettavasti vasikat, sonnit etenkin, ovat "sivutuotteita", joten niihin ei juuri eläinlääkäreiden aikaa uhrata. Koko eilisen päivän emä seisoi vasikkakarsinan vieressä ynisten vasikalleen, ja vielä tänä aamunakin se oli paikallaan, tuijottaen jo kuollutta vasikkaa. Nyt on karsinaan levitetty desinfiointiainetta, ja tulevia poikimisia aion valvoa talon tavoista huolimatta.

Muu elämä jatkuu, ja vasikoiden etenkin. Säilörehua menee isommille jo reippaasti, ja pienemmät eivät mielestään saa ikinä riittävästi maitoa. On myös hyvä aika ajoin tarkistaa, tulisiko sitä maitoa hoitajan taskusta, polvesta tai haalarin takamuksesta. Jos maitoa ei tule, kunnon pääpusku saattaa vauhdittaa prosessia (emällä näin kävisikin, maidonantirefleksi käynnistyy vasikan töniessä emän utaretta). Mutta nyt on aika lähteä iltavuoroon siivoamaan, sillä lehmien siirryttyä osin viherrehuun siivottavaa todellakin tulee olemaan...

Laidunkausi lähestyy

Lehmät alkavat huomisesta alkaen saada "vihreää" eli vastaniitettyä tuoretta rehua eteensä säilörehun kaveriksi. Vihreän rehun maistelu totuttaa eläinten pötsimikrobiston vähitellen sopeutumaan alkavaan laidunkauteen, jottei ruuansulatus menisi kokonaan solmuun. Laitumien aidat pitää vielä tarkistaa, ennen kuin navetta alkaa tyhjenemään. Alle vuoden ikäiset vasikat ja siemennettävät ja tiineeksi toteamattomat, jo siemennetyt hiehot tosin jäävät sisälle. Laitumelta ne nuoruuden innossa voivat karata, kohtalokkain seurauksin.

Jekku ja Juliste kavereineen ovat selvästi alkaneet olla Isoja Lehmiä. Maistiaisiksi annettu säilörehu katoaa vasikkalan edestä aika altayksikön, ja maito saa olla juoma-automaatissa tavallista pidempään. Sitten sitä maataan kylki kyljessä märehtimässä arvokkaasti. Ainakin hetken. Sitten voidaan taas juosta ja hyppiä karsinan päästä päähän niin, että päätyseinät vaan kolisevat. Karsinaa siivoavan henkilön lantakolaa on myös kiva jahdata, ja välillä voi siivoajaakin vähän pukkaista tai ohimennen sorkalla kopauttaa...

Maanantai. Tietysti.

Klo 7:
Toinen isoista lantaraapoista rikki, kulkee vain puoleen matkaan.
Pieni lantaraappa on heittänyt öljyt pihalle jo toissapäivänä. 
Rehuvaunun repijämoottori ei toimi eikä kuljetinhihna liiku.
Kahden päivän ikäinen sonnivasikka on sairas, joi sentään maitoa aamulla.
Keskellä läpikulkukäytävää makaa lehmä, joka ei pysty nousemaan.
Vasikoiden juoma-automaatti ei toimi.
Toisen lypsyrobotin virhe- ja viivelistat eivät päivity, väittää että lehmä ei ole käynyt 99 tuntiin lypsyllä, vaikka se on juuri eilen illalla viety.
Bobcatista on edelleen bensa loppu.

Hauska nähdä taas, maanantai...

Klo 12:
Iso lantaraappa toimii avustamalla, huomenna korjataan kokonaan
Pieni lantaraappa toimii
Rehuvaunu kulkee
Makaava lehmä on kiskottu karsinaan toipumaan tappeluvammoistaan, minkä takia se ei nouse
Juoma-automaatti on korjattu
Bobcatissa on bensaa.

Joskus on vaan uskomattoman mukava seurata ja avustaa, kun osaavat ihmiset ovat remmissä :)


 

Kuinka lypsää lehmä

Jos lehmän utare on liian matalalla vasikalle, voi lehmän lypsää kannukoneella. Paitsi jos siitä on maitoletku poikki, uutta ei ole ja olet teipannut letkun jo kahdesti, eikä ilmastointiteippi kertakaikkiaan enää riitä. Käsin lypsämällä saat potkujen lisäksi ehkä litran tai kaksi maitoa, sormiin krampin ja selän kipeäksi. Fiksu ratkaisu on viedä lehmä robotille!

Miten viet poikineen lehmän robotille:

1. Mene poikimakarsinaan. Avaa portti.
2. Häädä karsinaan pihatosta tulleet uteliaat lehmät pois
3. Estä vasikkaa karkaamasta
4. Kierrä lehmän kanssa karsina ympäri 2-10 kertaa. Varo potkuja, puskuja ja aitaan liiskautumista. Saadessasi sorkasta jatka jahtia.
5. Häädä karsinaan pihatosta tulleet uteliaat lehmät pois. Estä vasikkaa karkaamasta.
6. Kun saat lehmän ulos, sulje portti. Aja lehmää kohti lypsyrobottia.
7. Häädä robotilla olevat lehmät pois, että saat "omasi" lypsyyn.
8. Hae karannut lehmä navetan toisesta päästä.
9. Toista kaksi edellistä askelta 3-10 kertaa.
10. Kun lehmä on robotilla, muista että tietokoneelle ei ole merkitty sen poikineen, joten robotti ei lypsä lehmää.
11. Tee poikimismerkintä koneelle. Toista askeleita 7-8.
12. Kun lehmä on (taas) robotilla, totea että sen utare on liian alhaalla / vetimet missä sattuu, ettei robotti saa  lypsettyä sitä
13. Yritä saada lehmä takaisin vasikan luo karsinaan. Aja se siis pois syömästä, väkirehukioskilta ja kiukuttelemasta muille lehmille.
14. Soita emännälle, että lypsäköön itse.

Vauvakuvia!

Lehmänen, ikää alle puoli vuorokautta. Emän utare on niin kovin matalalla, että korkea vasikka ei päässyt ainakaan vielä itse imemään. Siksi lounas tarjoiltiin tuttipullosta, vastalypsettyä oman emän ternimaitoa tietenkin! Aamuvuoron päätteeksi tämän vasikan naapurissa oleva lehmä päätti aloittaa omansa tekemisen. Kuvia luvassa, kunhan vasikasta näkyy muutakin kuin sorkka...

EDIT: Tässä muutama kuva lisää Juonesta (ruskea lehmävasikka) ja uusi sonnipoika: 

Niin ne kasvaa

Olen antanut pikkuvasikoille nyt vähän vähemmän maitoa, jotta alkaisivat maistelemaan heinääkin. Nuorimmat, noin viikon ikäiset kaverukset, olivatkin tänään jo korsi suussa mietiskelemässä, kannattaako sitä alkaa märehtijäksi. Joukon vanhin, Johtaja, sen sijaan katsoi vierestä ihmeissään: mitä noi hullut näitä koristeita syö? Sille heinävaunu taitaa olla lähinnä osa maisemaa. Hyvää esimerkkiä sekin näyttää pienemmilleen....Johtajan napa oli muuten tänään jo paljon parempi, joten paraneminen on hyvässä vauhdissa :)


Mamman pikku kultamussukat Jekku ja Juliste ovat tykästyneet "uusiin" kavereihinsa vasikkalassa, eivätkä edes moikkaa kun käyn siivoamassa. Onneksi sentään Jessika ja kultainen ayrshire-simmenthal Jatko muistavat minut vielä.

Otetaan muuten vastaan vinkkejä, millä pääsisi hyttysistä eroon sisätiloissa. Niitä ei kärpäspaperi paljoa kiinnosta. Ideoita?